Lakela

Muistopuhe Ilja Jenni Leinosen hautajaisissa 7.1.2012

Ilja Jenni Leinonen syntyi 26.4.1921 Kuolajärven (Sallan) pitäjän Lampelan kylän Tasalan talossa Edla ja Matti Lampelan viidentenä lapsena. Hänen sisaruksensa olivat Eeli Anselm (s. 1913), Helvi Eveliina (s. 1915), Ville Johannes (s. 1916), Martta Susanna (s. 1918), Eemeli (s. 1924), Matti Heikki (s. 1926), Kerttu (s. 1928) ja Bertta (s. 1930).

Ilja tuli kouluikään vuonna 1928. Suomessa säädettiin oppivelvollisuuslaki samana vuonna, jona Ilja syntyi. Mutta koulujen rakentaminen syrjäisiin kyliin kesti useita vuosia. Lampelan kansakoulu valmistui vuonna 1937. Niinpä Ilja osallistui ensin kiertokouluun, jota pidettiin Tasalan porstuakamarissa, sieltä kiertokoulunpito siirtyi Siivolaan. Sen jälkeen tuli vakituinen opettaja ja kansakoulu toiminta alkoi Janne Niemelän talossa ja siirtyen seuraavaksi Oskari Lampelan taloon. Ilja suoritti niin sanotun supistetun kansakouluoppimäärän.

Hiihtäminen oli 1930-luvulla urheilulaji, jota harrastettiin kaikissa Suomen kouluissa. Ilja menestyi hiihtokilpailuissa niin hyvin, että hän voitti oman sarjansa Sallansuussa pidetyissä kisoissa. Sen ansiosta hän pääsi osallistumaan Lapin koulujen välisiin kilpailuihin Rovaniemelle, jossa hän saavutti toisen palkinnon.

Rippikoulun Ilja kävi Sallansuussa vuonna 1936 kirkkoherra Erkki Koivisto oppilaana. Siihen aikaan oli tapana, että rippikoulu alkoi kesäkuun alussa ja päättyi konfirmaatioon Sallan kirkossa juhannuksena. Rippikoululaiset olivat kortteerissa kirkonkylän taloissa.

Kun rippikoulu oli käyty, työt kotona jatkuivat ilman juhlimisia. Ilja oli kahtena talvena savottakokkina Sallajoen varressa. Tienaamillaan rahoilla hän osti leninkikankaita, muodin mukaisen ulsterin ja uudet kengät.

Kevättalvella 1936 Iljan naapuriin muutti kuusamolainen Kaarlo Viljo Leinonen, joka oli tullut Sallaan savottaan Paanajärven Heikkalan väen mukana ja jäänyt savotasta palatessaan Erkki Lampelan taloon suorittaakseen pienen leimikon. Koska Erkki Lampela oli reilu isäntä, Kalle ei sitten mennytkään enää Paanajärvelle vaan jäi Lampelaan. Niin Ilja ja Kalle tulivat tutuiksi ja ystävystyivät. Kun Ilja palasi Sallajoen savotasta keväällä 1939, he menivät naimisiin. Kirkkoherra Erkki Koivisto vihki heidät Sallan pappilassa 14.4.1939.

Euroopan yllä leijui sodan uhka 1930-luvun lopulla Saksan ja Neuvostoliiton voimakkaan varustautumisen vuoksi. Toiseen maailmansotaan johtaneet tapahtumat alkoivat, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen 23.8.1939. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja antoi kummallekin valtiolle luvan laajentaa alueitaan Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Romanian kustannuksella. Noin viikko sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan. Neuvostoliitto miehitti lannistetun Puolan itäosat 17.9.1939.

Saatuaan Saksalta luvan Neuvostoliitto alkoi vaatia Baltian mailta ja Suomelta alueita sotilastukikohtia varten. Baltian maat taipuivat, mutta Suomi varautui pahimpaan kutsumalla armeijansa ylimääräiseen kertausharjoitukseen 10.10.1939. Koska Neuvostoliitto ei saanut Suomelta vastakaikua pyrkimyksilleen, se päätti ottaa tahtomansa väkisin. Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 Puna-armeija marssi Suomen itärajan yli Karjalankannaksella, Laatokan Karjalassa, Lieksassa, Kuhmossa, Suomussalmella, Sallassa ja Petsamossa.

Kun Suomen armeijan niin sanottu ylimääräinen harjoitus alkoi, Kalle Leinonen ilmoittautui palvelukseen Sallansuun kasarmilla. Joukkojen perustamisvaiheen jälkeen hänet komennettiin Erillinen pataljoona 17:ään, joka ryhmittyi puolustukseen Sallan Kelsinkäisen vaaraan 2.12.1939. Sittemmin Kalle osallistui Sallan suunnan viivytystaisteluihin.

Talvisodan sytyttyä Lampelan kylän väki lähti hevoskyydeillä kohti Sallan kirkonkylää joidenkin taluttaessa lehmiä mukanaan. Heidän matkansa jatkui autoilla kohti Kemijärveä ja sieltä edelleen junalla Tornionjoen varteen.

Mutta Ilja jäi vuorikyläläisen Siiri Arolan kanssa hoitamaan karjaa Ruokasen taloon Sallan kirkonkylässä. Viidentenä päivänä joulukuuta heidän oli poistuttava kylästä, jonka suomalaiset sotilaat tulivat sytyttämään tuleen vaikeuttaakseen vihollisen majoittumista ja huoltoa. Ilja löysi sitten kotiväkensä Ylitornion Rahtulan kylästä.

Talvisota päättyi 13.3.1940. Suomi säilytti itsenäisyytensä, mutta sen hinta oli suuri: noin 27000 suomalaista sotilasta oli kaatunut, yli kymmenen prosenttia Suomen alueesta jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle ja noin 430000 suomalaista menetti kotinsa. Uusi valtakunnanraja kulki Sallan kohdalla Puitsilta Siikaselkään ja Siikaselästä Liikasenvaaraan, joten Sallan kirkonkylä ja Lampela jäivät luovutetulle alueelle.

Sallan luovutetun alueen siirtoväkeä sijoitettiin kevättalvella 1940 Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sodankylän pitäjiin. Lampelalaiset siirrettiin Sodankylän Syväjärvelle. Ilja synnytti esikoislapsensa Viljo Johanneksen Syväjärven kansakoulun synnytyssalissa heinäkuussa 1940. Kun Kalle sai töitä rautatien rakennustyömaalta Kemijärveltä, koko perhe muutti hänen mukanaan. He saivat kortteerin Matti Puikon pirtistä Kemijärven Puikkolasta.

Moskovassa vuonna 1940 solmitusta rauhasta huolimatta Suomi ei saanut rauhaa Moskovalta. Koska Natsi-Saksa jatkoi laajentumispyrkimyksiään, Neuvostoliitto oli varuillaan lännen suuntaan ja vaati Suomelta taloudellisia ja poliittisia myönnytyksiä. Hangon tukikohdan avulla Neuvostoliitto aiheutti myös jatkuvan uhan Suomen selustaan.

Koska Ruotsi pysytteli välirauhan aikana puolueettomana ja länsivallat olivat liian heikkoja auttamaan Suomea, Suomen ainoa vaihtoehto oli pyrkiä turvallisuusyhteistyöhön Saksan kanssa. Suomen ja Saksan sotilaallinen yhteistyö tiivistyi keväällä 1941, jolloin saksalaisia osastoja alkoi saapua Suomeen. Tämä johti käytännössä siihen, että kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 21.6.1941, Suomi oli Saksan liittolainen.

Kesäkuun alkupuolella 1941 Kalle Leinonen sai käskyn ilmoittautua palvelukseen Jalkaväkirykmentti 12:ssa, jonka reserviläisistä koostunut III/JR12 perustettiin Tohmon kansakoululla. Kun jatkosota alkoi, Kalle osallistui taisteluihin Tuutijärveltä Vermanjoelle. Iljan veli Eelis Niemelä kaatui näissä samoissa taisteluissa Tolvantojoella syyskuussa 1941.

JR12 siirrettiin syksyllä 1941 Kiestingin suunnalle, jossa Kalle haavoittui marraskuun alussa käydyissä kiivaissa taisteluissa. Hänet lennätettiin saksalaisella huoltokoneella Ouluun, jossa hän sai hoitoa diakonissalaitoksen sotasairaalassa kevääseen 1942 saakka. Sen jälkeen hänet määrättiin sotapoliisiksi Kotkan satamaan. Sotainvaliditeetti ei ollut palveluseste. Se oli ainoastaan hidaste. Iljan ja Kallen toinen lapsi, Sirkka Liisa syntyi Kemijärven Puikkolassa vuonna maaliskuussa 1942.

Kun rintama vakiintui Sallan suunnalla Vermanjoelle, viranomaiset antoivat Sallansuun ja Lampelan asukkaille luvan palata jälleenrakentamaan kotikyliään. Sallajokea idemmäksi heillä ei ollut kuitenkaan lupa mennä. Ilja muutti vanhempiensa ja kahden pienen lapsensa kanssa Lampelaan, jossa he majoittuivat venäläisten rakentamaan korsuun. Seuraavina kesinä Lampelaan nousi uusia taloja niin, että niitä oli yhteensä kymmenkunta ennen kuin kylästä oli jälleen lähdettävä.

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kesäkuussa 1944 pakotti Suomen neuvottelemaan erillisrauhasta Neuvostoliiton kanssa. Sotatoimien kiihtyminen oli asia, jonka seuraukset rivimiehetkin ymmärsivät. Kalle kirjoitti Iljalle ja kehotti häntä etsimään perheelleen turvallisemman olopaikan kuin Lampela. Samoihin aikoihin viranomaiset määräsivät lapsiperheet poistumaan Sallasta. Ilja noudatti ohjeita ja matkusti lapsineen Tervolaan.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen aselepo astui voimaan 4.9.1944. Sen ehtoihin kuului saksalaisten joukkojen häätäminen Suomen alueelta 15.9.1944 mennessä. Koska Pohjois-Suomessa oli noin 213000 Saksan 20. Vuoristoarmeijan sotilasta, oli selvä, ettei näin suuri yhtymä voinut vetäytyä kymmenessä päivässä. Suomalaisten ja saksalaisten joukkojen yhteenotot olivat väistämättömät.

Lapsuuteni joulunviettoa - Seppo Leinonen

Joulukortit ovat Mirja Wännin maalaamia. Äitini oli jouluihminen, hän tilasi nämä kortit 100 kpl Tamperelaisesta postimyyntiliikkeestä joulukuun alussa v. 1960. Ne olivat hinnastossa kaikkein halvimmat ja joita minä kauppasin kylällä. Olin silloin ensimmäisellä luokalla Kansakoulussa

Näistä joulukorteista minulla palautuu lapsuudenjoulut mieleen ja viime jouluna etenkin Äidin kuoleman jälkeen.

Erikoisinta mitä kortteihin liittyy, niitä löytyi vuosi sitten 3 kpl Mummin ja Ukin jäämistöstä Lapajärvellä. Olin kirjoittanut heille ensimmäisellä luokalla Lapajärven kansakoulun Kuusijuhlassa, kortin jossa Joulupukki pakkaa lahjoja säkkiin ja toisella luokalla kortin jossa tontut ratsastaa possulla. Äiti oli kirjoittanut heille kortin jossa ollaan hevosajelulla. Edellinen jouluaatto v. 1959 oli ollut viimeinen jolloin ukkimme haki meidät hevosella ja sanilla jouluaaton viettoon kotiinsa. Sen jälkeen talossa jatkoi isäntänä enomme ja jouluvierailut loppuivat. Jouluaattona v. 1960 Ukki ja Mummi haettiin meille veljeni Viljon kesällä ostamalla Popedalla. Koitti uusiaika kaikin tavoin joulunviettoon. Aikaa on kulunut 50 vuotta, korteissa olevat tontut on kuvitettu Lapin talviseen maisemaan. Tontut ovat näissä vanhoissa korteissa kuin Lapajärven joulumaisema on vielä nykyäänkin. Onneksi jotain pysyvää on olemassa!

Pohjois-Suomen siviiliväestö evakuoitiin Oulujoen eteläpuolelle. Ilja matkusti perheineen tässä toisessa evakossa Keski-Pohjanmaan Kälviälle ja sai majapaikan Ruotsalon kylästä.

Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta 27. huhtikuuta 1945. Siirtoväen palauttaminen kotiseuduilleen sekä uudelleen asuttaminen käynnistettiin niin pian kuin Sodan vaurioittamat kulkuyhteydet oli korjattu ja miinoitteet oli purettu. Kalle Leinonen, jonka ei tarvinnut osallistua saksalaisjoukkojen takaa-ajoon, lähti Heikki Määtän kanssa katsomaan, oliko Pohjois-Suomessa tarjolla metsätöitä. Mutta heidän oli palattava takaisin Rovaniemeltä, koska kaupunki oli maan tasalla ja kulkuyhteydet eteenpäin olivat täysin poikki.

Kesän tultua Ilja ja lapset matkusti junan härkävaunussa Kemiin, jossa juna viipyi muutaman päivän. Sitten matka jatkui Tervolan Paakkolaan, jossa Kalle ja Heikki olivat rakentamassa taloa Eino Ala-Isolle. Ilja oli ostanut Kälviältä kolmen litran päälärin voita, joka oli tarkoitettu rakennusporukalle leivän päälle laitettavaksi. Mutta sen voin lipoi suuhunsa matkan aikana Siivolan Jaakon pässi.

Leinosen perhe asui Paakkolassa kevääseen 1946 saakka, jolloin Kalle sai rakennustöitä Välikankaan talosta Kemijärven Isokylältä. Perhe muutti asumaan Halosenrannan Mukkalaan.

Edla ja Matti Lampela saivat vastiketilan Sallan Lapajärveltä vuonna 1948. Perhe asui ensimmäisen kesän rantasaunassa ja pystytti samanaikaisesti pirttiä ja tilan muita rakennuksia. Seuraavana vuonna Ilja ja Kalle ostivat Erkki Vuonnalalta kahdeksan hehtaarin maa-alueen, johon he rakensivat talon ja neljän lehmän navetan. Pellot he raivasivat hartiavoimin. Perheen kuopus, Seppo Kalervo syntyi vuonna 1953.

Ilja ja Kalle saivat elää kumpikin pitkän elämän. Kalle nukkui pois 90-vuotiaana 6.12.2005. Niin kuin Kalle Iljakin ummisti silmänsä viimeisen kerran 90 vuoden ikäisenä, 6.12.2011. He saivat kulkea yhteistä elämäntaivalta 66 vuotta.

kirkkoherra Antti Kettunen