Sallan siirtoväki asutettiin
vuosina 1947 – 50
Lapajärven asuttaminen 1 2 3 4 5
Sallan pitäjä oli jäänyt ilman kirkonkylää ja kirkkoa. Puolet pitäjästä oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle solmitussa rauhassa syksyllä 1944.
Kylistä oli jääneet pitäjän luovutetulle alueelle, Ylikurtti, Alakurtti, Vuorikylä, Kuolajärvi, Korja, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuosna, Lampela ja Sallan kirkonkylä.
Näiden kylien ihmiset asutettiin keskelle asumattomia korpia ja metsiä. Keminniemelle sijoitettiin suurin osa entisistä kylistä, Pahkakumpuun kurttilaiset ja vuosnalaiset, Ahveenselkään tuutilaiset, Vittikkoon ja Varvikkoon vuorikyläläiset, Vallovaaraan kuolajärviläiset, Vaadinselkään ja Varpuselkään kirkonkyläläiset sekä Tuohikylään, Naruskalle korjalaiset, Hautajärven ympäristöön Oulankaan ja Isoviitaan sovalaiset ja Lapajärvelle lampelalaiset.
Kunnan virastot oli sijoitettu Kursun kylän taloihin. Oli myös esillä että Kursusta tulisi uusi kirkonkylä. Se suunnitelma ei toteutunut.
Märkäjärvi sijaitsi keskellä pitäjää, mikä ratkaisi kirkonkylän sijainnin. Kursu olisi keskustaajamana ollut silloin elinvoimaisempi ja vauraampi kaikin puolin. Kylään oli jo ehditty rakentaa Kansantalo, se oli pitäjän ensimmäinen ja ainua julkinen kokoontumispaikka. Kursua ei olleet saksalaiset polttaneet perääntyessään syksyllä 1944.
Suomalaisia yhdisti sota suurta ja ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan. Oli hävitty Karjala, Petsamo ja puolet Kuusamosta ja Sallasta.
Voittona säilyi kansan itsenäisyys ja eikä oltu miehityksen alaisena sodanaikana. Se oli tärkeintä. Henkilökohtaisia tappioita oli jokaisella joka oli asunut sotatoimialueella. Isoissa kaupungeissa oli ollut venäläisten pommituksia, niissä oli kuollut ihmisiä ja tuhoutunut isoja rakennuksia. Oma lukunsa oli Lappi. Se tuhottiin saksalaisten toimesta Lapinsodassa syksyllä 1944.
