Kylässä on asuttu sata vuotta Tiikkajan erämaatalossa,
joka on entinen Ruukinpirtti. Lapajärvellä on ollut isoja savotoita 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa. 1905 yleislakkokeväänä järvi jäi täyteen tukkeja. Tukit vedettiin lakon päätyttyä rannoille ja parkattiin. Seuraavana keväänä ne uitettiin Lapaojaa ja Kursujokea pitkin Käsmäjokeen ja edelleen Suomulahteen. Sieltä Kemijokea myöten Kemiin. Tiikkajan pelloilta on löytynyt kivikauden aikainen taltta sekä Lakelan pelloilta Haapaniemestä kivikautinen työkalu. Jälleenrakennusaikana kaivettaessa kanavaa kylän isoimmalla sarkamaalla tuli kanavan pohjalta esiin tulisija, jonka ympäristöä ei siihen aikaan tutkittu sen enempää.
Peurahautoja on Lapajärven harjussa ja ne ovat vielä näkyvissä metsäsaamelaisten ajalta.
Kursussa asui Vuonnanniemessä saamelaisia. He metsästivät peuroja Lapajärven harjuissa. Kursu on saamenkieltä ja tarkoittaa suomeksi laaksoa, vuonna on myös saamea ja se on hiekkaa. Lapajärven nimi tulee järvenmuodosta, joka muistuttaa poronlapaa, kun se nostetaan roikkumaan aitan orteen. Järvi on hyvä siikavesi. Alkunsa se saa hetteistä jotka pulppuavat kirkasta vettä hiekkaharjuista ja vaaroista. Syvin kohta järvessä on 24 metriä.
Toisen Maailmansodan jälkeen 1948 Lapajärven etelärannalle asettuivat asumaan
Vanhasta Sallasta Lampelan kyläläiset. Lampela sijaitsi ns. Vanhan Sallan alueella, jonka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle 1944 solmitun rauhan ehdoissa. Alue oli suuruudeltaan puolet Sallan pitäjästä. Lampelan kylä oli Sallatunturin eli nykyisen Rohmoivan itäpuolella Sallajoen varressa, josta matkaa oli vanhan Sallan kirkolle 12 km. Puolet Sallan asukkaista joutui luopumaan kotiseudustaan ja heille osoitettiin valtion mailta uudet asuinpaikat jäljelle jääneistä Sallan erämaista. Oli alettava kaikki tyhjästä vuosien evakossa asumisen jälkeen. Apuna oli vain luja usko huomiseen ja raaka työ edessä. Näin asutettiin Lapajärvi.
Siitä haluan kertoa teille, jotka olette vierailemassa Lapajärven kotisivuilla.
Toivon sen sytyttävän halun vierailla kylässämme. Tutustua kovia kokeneiden ja kaikesta luopuneiden ihmisten kulttuurihistoriaan. He eivät menettäneet itsetuntoaan. Puolustivat ja rakastivat kotiseutuaan, isänmaataan. Uhrasivat sille kalleimpansa, oman terveytensä ja henkensä. Rakensivat paremman elämän jälkipolvilleen. Kävelivät kylätiellään ja Märkäjärven kirkolla selkä suorana maitotilipäivänä. Iltasella lypsyn jälkeen poikkesivat naapuriin, elivät muistoissaan illasta toiseen. Tarinoissaan palasivat Vanhaan Sallaan ja Lampelaan vielä kuolinvuoteellaankin.
Kylän nimi tulee harjujen
ja vaarain rotkossa sijaitsevasta
Lapajärvestä
Seppo Leinonen, Lapajärvi
