Vaihekasta se oli elämä Jannekallaki
Tuumas veljensä Isäntä Matti. Jannekka oli kutsumanimi lampelalaisittain. Juho Kaaleppi Lampela Niemelä syntyi Lampelan Anna Kreetan ja Niemelän Heikin toiseksi vanhimpana poikana 28.12.1892 Tasalan talossa silloisessa Kuolajärven pitäjän Lampelassa. Perheeseen syntyi kaksi muuta poikaa. Eino kuoli lapsena ja Matti syntyi parivuotta Jannen jälkeen. Tyttöjä oli kolme Hilda vanhin, joka avioitui Heetu Siivolan kanssa Lampelaan. Susanna meni Onkamon Otulle vaimoksi Onkamoon. Kristiina vaimoksi Selkälän Aukustille Selkälään. Janne ja Matti jäivät kotiinsa Tasalaan Lampelassa. Vanhapaikka luovutettiin Matille ja Janne rakensi uuden kartanon Niemelän aivan entisen kotipaikkansa viereen samalle rantatörmälle.
Jannen varttuessa aikuiseksi ja tullessa naimaikään. Eräänä talvi iltana tuli naapuriin Jussin taloon ohikulkumatkalla nuori nainen Tuutikylästä, Janne lähti illansuussa katsomaan kylään ilmestynyttä neitosta. Heti ensitapaamisella kosi häntä vaimokseen. Neitopa ei suostunutkaan Jannen kosintaan, vaan antoi heti kerralla rukkaset. Sen kummemmin asiaa perustelematta. Hänen luonteenpiirteensä oli koppavan sorttinen, se ainakin tuli esille jo kosintatilanteessa.
Seuraavana aamuna Lampelan Oskari lähti hevosellaan Vuosnaan ja nainen nousi rekeen Jussin talolta palatakseen kotiinsa. Puolivälissä Vuosnaa, jonne Lampelasta on matkaa kaksikymmentä kilometriä. Oli Oskari alkanut moittimaan naista, miksi sinä nuin hyvälle miehelle vastasit kosintaan kieltävästi. Minä tosissani sitä ihmettelen ja en ymmärä sinua ja päätöstäsi. Taisit olla turhan äkkipikainen. Niinpä nainen tuli katumapäälle. Hevonen ja reki piti kääntää takaisin puolivälistä Vuosnaa ja palata takaisin Lampelaan. Oskarin piti ruveta puhemieheksi naiselle ja mennä kertomaan Jannelle.
Jaakkosen Maria suostuu sinun kosintaasi, jos se vielä on mahdollista. Näin tuli Mariasta ja Jannesta aviopari ja heille syntyi tyttäret Lempi eli Lempikkä ja Hilja eli Hillukka ja poika Veikko eli Veikokka. Kaikista lapsista tuli isokokoisia ja Hilja ja Veikko sait kasvettuaan vielä yhden korkonimen lisää Iso-Hillukka ja Iso-Veikkokka. Olivat tulleet mummiinsa Anna-Reetaan isokokoisia ja komeita vielä kaiken päällisiksi. Olihan suvussa muitakin iso-korkonimen omaavia, Iso-Ellikkä Sannun tytär Onkamosta ja Iso-Hannakka Hildan tytär Lampelasta. Isokokoisia olit olleet Sannu ja Hildakin.
Kaikki lampelalaisten ja onkamolaisten nimet olit puhuttelukielessä kka, ja kkä päätteisiä. Nimitystä käytettiin vielä Lapajärvellä asuttaessa ja Onkamossa ihan yleisesti. Osa vanhoista ihmisistä puhui elämänsä loppuun asti Laurikka, Hannakka, Kallukka, Eetikkä, Taunokka, Emmikkä, Arvikka, Liinukka jne.
Suomen itsenäistyessä 90 vuotta sitten 1917 Muurmannin ratatyömaa oli käynnissä Venäjällä ja siellä oli paljon miehiä töissä Suomestakin. Venäjällä oli bolsevikkien aikaansaaman vallankumouksen aiheuttamia levottomuuksia ja heihin oli liittynyt moni suomalainenkin Muurmannin ratatyömaalla. Oli suomalaisilla oma sodan johto organisaatiokin joka piti majaa Kanasen kylässä Kurtin ja Kantalahden välillä. Nämä miehet lähtivät hyökkäämään Kurtin kylään kevät talvella 1918. Syttyi taisteluita Kurtikylän itäpuolella joihin ottivat osaa punaiset ja valkoiset suojeluskuntalaiset Rovaniemeltä, Kemijärveltä ja Sallasta. Molemmilla osapuolilla kaatui miehiä. Lampelan Janne liittyi Sallan suojeluskuntaan ja oli Kurtilla punaisia vastaan käydyissä taisteluissa mukana.
Jannen siskolla Sannulla oli sulhanen Onkamosta Onkamon Oskari. Hän oli ostanut kihlasormukset Sannulle. Menomatkallaan Muurmannin ratatyömaalle hän toi sormukset Sannulle Lampelaan. Morsian laittoi yhden ehdon kihlaukselle. Kun palaat sieltä Venäjältä, niin sitten laitamme sormukset sormeen. Siksi aikaa minä laitan sormukset talteen pirtin seinään hirren rakoon. Niin palasi Oskari aikanaan Venäjältä hengissä ja kihlat otettiin hirren ravosta ja pujotettiin sormiin. Sannusta ja Oskarista tuli oikeasti kihlapari. Aikanaan papin aamenen jälkeen tuli emäntä Oskarille. Lapsia heille syntyi yksitoista. Sannun kohtaloksi koitui keuhkotauti viidenkymmenen iässä ja hän kuoli vuonna 1952.
Venäjän vallankumouksen jälkimaininkina puhkesi Kemijoen yläjuoksulla Läskikapina kevättalvella 1922. Nämä kapinaan osallistuneet miehet ryöstit savotan rahat ja ruuat ja pakottivat hevosmiehet heitä kyytiin. Sallaan saavuttua he käänsivät menosuunnakseen Kurtin kylän talvitien ja siitä edelleen Neuvostoliittoon. Tässä retkikunnassa meni myös kaksi lampelalaista veljestä rajan yli Neuvostoliittoon. Heino Lampela synt. 25.2.1899 ja Uuno Lampela synt. 21.12.1900. He olivat Saara ja Juho Heikki Lampelan poikia. Heistä ei ole mitään tietoa sen jälkeen kuulunut. Heidät on kuolleeksi julistettu Suomessa.
Jannen ja Marian elämä sujui tavan omaiseen tapaan sen jälkeen kun Suomi itsenäistyi. He rakensivat uuden kartanon kodikseen Lampelaan kaksikymmentä ja kolmekymmentä luvun vaihteessa. Elämällä on varjopuolensa, Maria kuoli keuhkotautiin 1933 ja Janne jäi leskeksi. Tyttäret avioituivat ja asuit kotona evakkoon lähtöön saakka. Yhdessä heidän lastensa kanssa Janne kiersi evakossa Sodankylässä, Kemijärvellä Puikkolassa, Saksalaissodan aikana oltiin Tervolan Paakkolassa metsässä korsuun majoittuneena sotaa pavossa. Sotaa pakoon oli lähetty Sallasta, mutta jouduttiin koko porukka keskelle taisteluita Kemijoki varressa saksalaisten vetäytyessä Kemistä pohjoiseen.
Evakosta palattiin Lapajärvelle 1947. Lempillä oli kaatunut mies heinäkuussa 1941 Kelsinkäisessä. Lapsia oli jäänyt sotaorvoiksi kolme. Heistä Kerttu tyttö kuoli sokeritautiin Lapajärvellä 1950. Lempi sai rintamamiestilan Pilkkavaaraan jonne hän muutti lastensa Valtterin ja Leenan kanssa sen valmistuttua.
Janne avioitui toisen kerran Kivelän Marian kanssa Sallan Kutrikosta. Minne Maikki joka oli hänen kutsuma nimensä. Oli rakentanut vastiketalonsa sodan jälkeen perheensä kanssa. Maikki oli jäänyt leskeksi Erkki Kivelän kuoltua. Maikista tuli touhukas emäntä taloon. Otti ohjakset käsiinsä talossa niin kuin emännän kuuluukin. Heti kättelyssä joutui arkisen tosiasian eteen, liiteri oli tyhjänä polttopuista. Piti lämmittää pirtin uuni ja alkaa alustamaan leipätaikinaa. Hän meni liiteriin ja sahasi kuivumassa olleet reenjalaspuut ja hajotti saunan kylmävesi saavin lauvoiksi. Laittoi uunin lämpiämään ja paistoi leivät. No opittiinpahan puut hommaamaan talossa liiteriin. Perävaarassa oli pystyyn kuivuneita honkia polttopuuksi vaikka kuinka paljon. Niitä poltettiin alkuvuosina joka talossa. Haettiin honkakuorma hevosella ranttehelle, sahattihin pokalla tai justeerilla poikki, halottihin pakkaspäivänä. Honkahalot olit kuivia, niitä ei tarvinut kuivattaa. Toki tehtiin koivuja metrisiksi haloiksi, niitä myytiin Vapolle eli Valtion polltoaine keskukselle.
Iisakin Hanna tuli Niemelään kylään. Juotuaan kahvit ja katsottuaan navetassa kaikki lehmät. Kurkisti vielä poislähtiessään Kantolaan menevän oikopolunvarressa olevaan liiteriin. Alko lyömähän käsiä yhteen ja sanoo. Voi hyyväänen aika ku on palijoon puita. Hanna oli kanssa tarkka emäntä, kun tuli kesällä mettästä käsin kartanolle. Oli aina puutakka olalla. Kesällä ei saanut Jyrhämässä polttaa puita liiteristä. Ne oli hommattava ja tuotava mettästä. Näin tuli ympäristökin hoidettua lähiseudulta.
Veikko meni naimisiin viisikymmentä luvun puolivälissä Kumpulan Esterin kanssa Räisälästä. Tuli taloon toinen emäntä ja kehitys alkoi menemään eteenpäin kovilla harppauksilla. Esteri oli kotoisin isosta talosta ja hän oli jo aikuinen nainen avioituessaan. Tavaraa ja kapioita oli Laaksosen kuorma-auton lava harjallaan Esterin tullessa Lapajärvelle. Pohjimmaisena oli Saini reki, joka oli hylkeen nahalla vuorattu. Karjaa lisättiin ja navettaan laitettiin painevesijohdot viisikymmentä luvun lopussa. Samoin ostettiin traktori, ns. sarvipää Majuri sekä tarvittavat maatalous työkalut. Janne luovutti isännyyden Veikolle ja Esterille, lapsia heille syntyi kaksi Olli ja Anna-Maria.
Taasen kohtalo sakas kortteja, Veikko kuoli samana vuonna kun olisi täyttänyt neljäkymmentä. Lempi kuoli reilun vuoden päästä, sairastettuaan vaikeasti kymmen vuotta.
Myönteinen elämänkatsomus ja rauhallisuus olit luontaista Jannelle. Kuitenkin kaikki koettu otti lujille, kotona oli eräänä talvisena iltana alkanut puristaan rinnasta oikein tosissaan. Oli lähetty tilaamaan taksia että pääsee isäntä sairaalaan. Lähön edellä oli kovat tuskat rinnassa, nakkasi Janne konjakkipullonsa perät suuuhunsa ja nousi autoon. Sallan sairaalassa lääkäri Lyytikäinen totesi. Miten te olette vielä hengissä? Teillä on ollut sydän veritulppa. Lähtiessä otettu konjakki on pelastanut Niemelän isännän. Näin oli Lyytikäinen todennut kylmän rauhallisesti.
Maikki kutsuttiin pois tästä elämästä 1969 elokuussa. Elämä Maikin rinnalla oli ollut värikästä ja huolehtivaa. Matkustettiin ja kuljettiin yhdessä Ruotsissa saakka. Maikki oli koko kylän odotetuin vieras joka taloon. Kova puhumaan ja raataamaan, muisti kaikki asiat. Tiesi koko pitäjän suvut ja vähän enempikin. Aikamoinen koiranleukakin jutuissa Seitsemänkymmentä vuotis juhlat olit hänellä lähestymässä. Tuumasi Esterille ennen syntymäpäiväänsä. On se tuo minun ranne niin paksu, ettei siihen ole koskahan kellonperät mahtuneet. Niin tiedettiin kotona mitä pitää ostaa syntymäpäivä lahjaksi Maikille.
Värikäs oli elämä Jannella kaikkinensa. Esteri avioitui toisen kerran Aale Lahtelan kanssa. Aalekin ehti kuolla ennen kuin Jannesta aika jätti. Jannella ehti olla monta uusioperhettä ja perheenjäsentä talossaan elämänsä aikana. Hän kuoli kesäkuussa 1976. Kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäisenä. Hän oli ollut edistyksellinen ihminen ympäristöään ja kotiaan kohden. Ymmärsi että maailma tuulee koneistumaan ja kehittyy. Suuri huoli hänellä oli tyttärensä Lempin perheestä. Piti jälleenrakennusaikana huolehtia Lempin talon rakentaminen Pilkkavaaraan.
Esteri kuoli elokuussa 2005 kahdeksankymmenen kuuden vuoden ikäisenä. Hänen osaksi lankesi Niemelän emäntänä. Järjestää ensimmäiselle miehelle Veikolle ja hänen siskolle Lempille. anopille Maikille, toiselle miehelle Aalelle ja vanhalle isännälle Jannelle. Heille kullekin omalla vuorollaan maanpoveen saattaminen ja hautajaiset.
