Tanssit alkoivat illalla kuuden maissa ja ne kestivät yli puolen yön. Vieraita oli kertynyt juhliin toista sataa henkeä.
Sattuihan jotain kommelluksiakin, yksi häävieraista putosi ravintola rappuset alas ja nyrjäytti peukalonsa sijoiltaan. Joku läsnäolijoista vetäisi sen paikoilleen ja asia oli sillä korjattu. Tappeluita ei syntynyt näissä juhlissa, kuten Martta siskon ja Mattilan Uunon häissä Lampelassa ennen sotaa. Lampelan Janne joutui sitomaan yhden vieraan tikapuihin köysillä, ennen kuin mies saatiin asettumaan. Juhlintaa se ei ollut keskeyttänyt.
Häälahjaksi Kerttu sai kotoa raanun, kaksi lipastoa, jatkettavan pöydän ja tuolit.
Muita häälahjoja oli kaksi pientä puista morsiusarkkua, kukkavaasi, viinakarahvi, kaljakarahvi, messinkinen kastikekauha ja -kakkulapio ja rahaa kirjekuorissa. Myöhemmin annettiin kotoa ompelukone, perintölehmä ja rahaa. Nuoret parit sait ostokuponkeja kodin tekstiilien ostoon. Kerttu hankki kupongeilla täkit ja tyynyt ja kaksi paria lakanoja ja kamarin verhot.
Kesäkuun alussa tavarat lastattiin kursulaisen kauppias Yrjö Laaksosen kuorma-aton lavalle.
Ja matka miniänpaikkaan Tonkopuron Raakulle alkoi. Kun kevät rospuutto maanteillä oli ohi. Maanteille asetettiin siihen aikaan ajokielto, vain pakolliset liikennöimiset saatiin suorittaa. Tulijaisiksi Kerttu osti anopilleen Marjalle sinikukkaisen retanekan ja sokeririinin.
Ei tiennyt lähtiessään että talossa oli tapana naisten hakata halot. Hänen ei tarvinnut mennä monesti ranttehelle, anoppi Maria hoiti halon hakkuun eikä suvannut sitä miniälleen. Maria oli lämmin ja hyvän tahtonen ihminen, ymmärsi korven naisen kohtalon. Kuittasi kaikki omissa oloissaan vetäisemällä askin päivässä holokki Saimaata. Hän oli taitava ompelija, ei ollut ostanut kaupasta eläissään yhtään läninkiä itselleen. Ompeli niitä myös kylän naisille ja tyttärille.
Appiukko Risto oli viikot läheisillä savottakämpillä talonmiehenä. Kesällä teki kotona vastoja myyntiin. Jutun kertojana ja raataajana oli kylän parahimmasta päästä. Ahkeria ihmisiä he olivat, valoivat käsipelissä kaikki tiilet yhtenä kesänä uuteen navettaan. Jonka Halmeen veljekset Räisälästä muurasivat. Kylmäniemen Lyylin ja Arvon kaupalla Risto kehu minijäänsä Kerttua siistiksi. Pesee ovipielekki juuriharjalla, niin että kaikki maalikki niistä kuluu.
Veikko Oiva toimi Rauma Repolassa mittamiehenä ja Metsä Tapiossa työjotajana.
Oli kova metsästämään maalintuja ja tammakoja onkimaan kotinsa ohi virtaavasta Raakunjoesta. Veikolla oli moottoripyörä Jaava 1950-luvulla, sillä kuljettin kesäsin ja myöhemmin 60-luvulla Moskovitsch henkilöautolla.
Suomutunturille rakennettiin kuusikymmentä luvun puolivälissä Hotelli Suommu.
Kinnusen Martti pyysi Kertun kerros-siivoojaksi. Suomulla työvuosia kertyi yli kaksikymmentä. Marjanpoiminta oli kesäisin paljon aikaa vievä harrastus. Kaikista tähellisin oli joka viikkoinen päivätansseissa käynti sitten leskeksi jäätyä, tanssia pidettiin Kemijärvellä Hotelli Pohjanpirtissä jai Hotelli Koilliskunnassa.
Ei Kerttu koskaan valittanut työn paljoutta, sanoi vain kyllästyneen lehmien hoitoon.
Heinätkin piti talossa naisten tehdä, viimisinä karjan pito vuosina kuusikymmentä luvulla. Kova oli töitä tekemään ja hyvän siivoojan oli hänestä Hotelli Suomu saanut. Oli tosi siisti ja koti oli aina tiptop kunnossa. Veikon kotitalo jossa asuttiin, oli rakennettu 1939. Siinä olit ehtineet Maria ja Risto asua kolme viikkoa kun piti lähtiä Talvisodan evakkoon. Eikä saksalaisetkaan polttaneet Tonkopuron taloja muualta kuin 5-tien varresta. Talossa ei ollut sähköja, vesi kannettiin Raakun jokivarressa olevasta hetteestä. Navettaan oli ollut käsipumppu jolla vesi nostettiin sinne, silloin kun oli talossa ollut lehmiä. Vanhat isännät eivät sanonneet tarvitsevan sähköjä Raakuntien päässä ja ne jäi silloin laittamatta. Eikä ole vielä tänä päivänäkään sähköjä Raakulle. Savusuna oli talossa käytössä kuusikymmentä luvun alkuun saakka, kunnes se paloi yhtenä yönä kylpemisen jälkeen. Vaiherikas oli elämä Luppolan talossa, vaikka se sijaitsi syrjässä. Talossa kävi paljon vieraita ja kulkumiehiä sekä heinäntekijöitä yöpyi myös.
Isot savotat tulit 1950-luvulla Aitaselkään Sallan yhteismetsän maille.
15 km pitkä metsäautotie rakennettiin Raakun tieltä Isomaahan. Luppolan talo oli tienlaidassa tultaessa Aitaselästä, taloon poikkesi savotoille kulkijoita mennessä ja palatessa. Toinen metsäautotie tehtiin Raakunjokivarteen 1960-luvulla. Talosta on matkaa 3 km Riutukan pääpirttille, joka on entisöity 1990 luvulla Savotta – ja Purouitto museoksi. Kämppäkartanon omistaa Sallan Yhteismetsä. Ennen metsäautotietä Riutukan pirtille lähti polku talon pihasta joka jatkui aina Salon erämaataloon. Talo on siirretty Sallaan ja on siellä kotiseututalona nykysin.
Kerttu Oiva o.s. Niemelä oli syntynyt 23.2.1928 Vanhan Sallan Lampelassa. Edla ja Matti Lampela Niemelän yhdeksän lapsiseen perheeseen toiseksi nuorimpana lapsena Hän kuoli 82 vuoden iässä 18.9.2010 Kemijärvellä pitkän sairauden murtamana.
Seppo Leinonen
