Helluntai 15.5.1975
Tiikkajan Viljon elämänvaiheita ja muistelmia
Istun Tiikkajan Viljon pirtissä Lapajärvellä ja katselen ulos järvenpuoleisesta ikkunasta, voimakas tuuli puhaltaa pitkin järven pintaa Perävaarasta päin. On iltapäivä Aada Viljon vaimo kaataa kahvia kuppiin, kehottaen ottamaan pullaa lisää. Otan vielä palan tuoretta nisua, vaikka olen syönyt niitä jo parikin palasta, en henno kieltäytyä. Hän oli juuri päässyt leipomasta, joten tuoreen pullan tuoksu täyttää pirtin.
Aada ottaa leivän pirtinuunista. Keinutuolissa istuva isäntä Viljo tuumaa. - Ompa hyvännäköinen ohraleipä. Olis pitänyt käyvä verkoillakin, on niin kylmä ilma ja kova tuuli. Että on paras jättää huomiseksi, jos olis parempi ilma sitten.Hän kääntää katseensa minuun ja sanoo.- Olisi kesän alkua jo aika lailla, mutta pääskysetkin taitavat lähteä takaisin etelään päin. Niitä oli täällä jo viime viikolla.
Viljo puhelee kuin itsekseen, hiljaisella vanhanmiehen särähtävällä äänellä.– No ei sitä olisi uskonut, että minäkin soutelen vielä täällä elämän merellä! Jo 70 vuotta täyttänyt. Vaikeaa se on välillä ollut, lapsuudesta asti. Isä ja äiti kun koettivat huoltaa meitä, 1918 vuonna silloin jouduimme syömään petäjän kuorta ja olkileipää. Ääni särähtäen hän jatkaa, monet kyyneleet ne vierivät äidin silmistä kattaessaan ruokapöytää.
Viljo katsoo minuun, vetistäviä silmiään siristäen. Huomatessaan mielenkiintoni heränneen, hänen jutusteluaan kuunnellessa. Hän nousee ylös keinutuolistaan ja sanoo. - Jos sinua poika kiinnostaa nuo vanhat asiat, niin minulla olisi pöytälaatikossa paljonkin luettavaa. Olen pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa aikojen saatossa.
Hän hakee piirongin loovasta pehmeäkantisen A4 kokoisen noin parin sentin paksuisen vihkon, jonka lehdet ovat kellastuneet. Ja kulmat käpristyneet paljosta käytöstä, näki että se oli ollut usein esillä. Kirjoittaja oli monesti laavaillut sen lehtiä, merkiten muistiin tapahtumia ajan saatossa.
Viljo ojentaa vihkon minulle ja sanoo. - Sinä kun olet kiinnostunut niistä vanhoista ajoista, niin saat ottaa ja lukea nämä minun kirjoitukseni. Nämä on kirjoitettu Lyijy- ja kosmuskynillä. Saanetko niistä sitten selvääkään? Jos sinulla olisi aikaa, voisit panna kirjoituskoneella muistiin tämän kaiken.Saisivat jälkipolvetkin tietää, millaista elämä on ollut täällä Tiikkajan niemessä.
Lupasin kirjoittaa ylös koko hänen muistionsa, koko elämäkerran, kaiken mitä vihkoon oli kirjoitettu.
Viljo Saariniemi Seuraavassa kerron kaiken, mitä kirja kertoo
Kertoja: Viljo Tiikkaja synt. 25.03.1905 kuoli 01.05.1992
Sallan Lapajärveltä
* * *
Tämä kirja kertoo köyhän lapsen elämästä. Kapitalistien maailmassa, elämän myrskyjen merellä.
Äitini Hilja Elina os. Lepistö, syntyi Kauhajoen Kortesjärvellä 29.8.1884. Hän kuoli Lapajärvellä 30.9.1938.
Isäni on syntynyt Nurmeksen Savikylässä, savupirtissä v 1875. Nimeksi annettiin Pekka. Hänen asuessa Kursussa Vasikkaperällä Juhon perheessä. Isä kuoli Oulun sairaalassa 7.4.1951 ja lepää Kursun hautuusmaassa.
Äidin ja isän vaiheita matkalla Lappiin
Isä kertoi: Hänen kulkiessa Nurmeksesta kohti Lappia, loppuivat lantit taskusta matkalla. Hän sahaili matkakaverinsa kanssa lautoja käsisahalla Piippolassa.Saatuaan kovalla työllä vähän rahaa, matka jatkui taas. Sitten hän saapui Kuolajärven kirkolle, josta meni Nuortiin tukkihommiin hevos-savottaan kaatomieheksi.Venäjän puolelle, ollen siellä yhden talven. Hevosajurina oli Aapo Vatanen. Savotassa oli kovia tukinajajia, aina Rovaniemeltä asti. Muistan ainakin Hannikaisen veljekset. Isäni kertoi niistä ajoista.
Äidin matka Kortesjärveltä Sallaan
Tulomatkalla hän jäi Hyypiöön piiaksi, Rovaniemen ja Kemijärven välille. Siinä talossa oli ollut raskas työ, ei ollut työaikarajoituksia. Piti puurtaa aina niin kauan kun jaksoi. Seuraavana vuonna hän meni Sodankylään. Metsänhoitaja Heleniukselle, siellä oli hyvä palveluspaikka. Kolmantena vuonna hän meni Aholaan, ollen siellä jonkun vuoden. Sitten kävi rippikoulun Kuolajärvellä ja pääsi kansakoulun opettajalle palvelijaksi. Suoritti kahtena talvena neljä luokkaa kansakoulua, ja sai päästötodistuksen kansakoulusta. Seuraavaksi hän meni tohtori Vartiovaaralle palvelijaksi, oli siellä vuoden. Sitten palveli Sukulan Elsalla. Siellä hän tutustui ensimmäisen kerran Tiikkaja Pekkaan. Lähtien seilaamaan elämän myrskyistä merta hänen kanssaan.
Lapajärven ensimmäinen uudisasukas Pekka Tiikkaja.
Hän tuli vanhan Sallan kirkolta Lapajärvelle 1915.
Synt. 23.4.1875 Nurmeksen Savikylässä.
Vihitty Kuolajärvellä 20.12.1903:
Vanhalan talo
Tiikkajan v. 1932 rakennettu ensimmäinen talo Lapajärvelle.
Jäi polttamatta sota-aikana syrjäisen sijaintinsa vuoksi.
Onni Tiikkaja.
Kaatui 5.2.1942 Vanhan Sallan Alakurtilla Magatiansuvannossa.
Edvin ja Viljo Tiikkaja
siellä jossakin sota-aikana.
Aada sylissään
Veikko Tiikkaja.
Viljo Tiikkaja ja takana Aadan veli Santeri Selkälä.
Helmi os. Påhlman
ja Edvin Tiikkaja.
Veikko, Aini ja
Pauli Tiikkaja
Vanhalan pirtin edessä 1940-luvulla Lapajärvellä.
Vanhalan talon päärakennus
Lapajärvellä, jonka omistaa Edvin Tiikkaja. Rakennettu vuonna 1932. Kuva 1950-luvulta. Edessä seisoo Veikko Tiikkaja.
Vijo ja Aada Tiikkaja
ohrapellolla
Sorakuorman lastausta lapiolla käsipelissä Sallan Salmivaarassa 1937 tai 1938
Kuvan soranlapioijat vasemmalta, ensimmäinen ja toinen ovat tuntemattomia, kolmas selin Edvin Tiikkaja, neljäs, viides ja kuudes ovat tuntemattomia, seisomassa Tyyne Maria Luttinen s. Kivelä, Mauno Arvi Luusua autonsa oven edessä, konepellillä istuvat Eila Valpu Imporanta s. Luusua ja Aini Ellen Mikkola s. Luusua ja lokasuojan päällä istumassa Kaarlo Matias Luusua.
Kuva on otettu Kaarlo Luusuan mukaan nykyisen Kemijärventien ja Salmivaarantien risteyksessä lähellä sitä paikkaa, missä nykyään on Sakko Hellin pieni mökki. Kaarlo ja Aini muistavat hyvin sen hetken, kun kuva otettiin. Taustalla näkyvä vaara on Ukerovaara. Kuvassa olevien lasten ikää kun arvioi, olettaisi kuvan otetun v. 1937 -38.
Tiedot kuvaan antoi Jari Mikkola jotka hän on saanut äidiltään Ainilta ja hänen veljeltä Kaarlo Luusualta.
Kuva Aini Tuhkalan s.Tiikkaja vanhempiensa Aada ja Viljo Tiikkajan albumista Lapajärveltä
Helmi ja Edvin
Tiikkaja lapsineen.
Vasemmalta Aino Saariniemi, äidin sylissä Hilma Niskala, Heino Tiikkaja, isän sylissä Tyyne Jurmu sekä Anja Karjalainen.
kuva © Aino Saariniemi
Pekka Tiikkajan suku
hänen hautajaisissa Kursun kansantalolla vuonna 1951 huhtikuussa.
kuvat yllä © Aini Tuhkala
kuvat yllä © Aini Tuhkala
Hilja Tiikkaja o.s. Lepistö
synt. 29.8.1884 Kauhajoen Kortesjärvellä
kuoli 30.9.1938 Sallan Lapajärvellä
Haudattu Vanhan Sallan kirkonkylän hautausmaahan
