Lapajärven asuttaminen 1 2 3 4 5
Lampela – Minnesota – Lapajärvi
Lampelan Eeti kävi katsomassa maailmaa ison rapakon takaa Amerikassa.
Hän palasi yli kolmekymppisenä takaisin kotikyläänsä Lampelaan.
Lampelassa asuttiin tuolloin tiettömien tapaleiden takana. Maantie valmistui Sallaan Eetin Amerikkaan lähtemisen aikoihin.
Eetin kotona oli vetohärkiä joilla vejätettiin raitona Kuolajärveltä voita Ruijaan. Koulusivistyksenä hänellä oli kiertokoulua kaksi viikkoa ja rippikoulua kolme viikkoa. Lukemisen alkeet tuossa ajassa juuri oppi, se oli reenattava kotona lisää. Kylään tuli vain yksi sanomalehti, kerran kuukaudessa.
Oli vuosi 1906, Eeti pakkasi tavaransa reppuun ja lähti kohti Amerikan mannerta. Hän seilasi laivalla yli Atlantin New Yorkiin.
Sieltä hän suuntasi kulkunsa suomalaisseuduille Minnesotaan Annandale - nimiselle paikkakunnalle. Pari viikkoa käppäili siellä maatöissä, sieltä siirty paremmin palkattuihin satamatöihin Duluthiin. Kesän hän työskenteli satamassa ja meni sieltä talveksi metsätöihin. Kämpissä oli oikeat sängyt joissa nukuttiin ja viltit peittoina. Se oli niin kuin jätkien taivaassa. Siihen aikaan täällä kämpissä jääty tukat kämpänseinään kiinni jos otti yöksi lakin päästä pois. Hongalla yöpyminenkin oli lämpimämpää kuin kylmässä kämpässä.
Eeti palasi olojen huonontuessa Amerikassa takaisin kotiinsa Lampelaan porojensa pariin. Oli jo paluumatkalla Joutsijärvellä,
meni Kieksin taloon levähdyttämään hevostaan ja kahville. Kartanolla oli katsonut naista, joka ajoi hevosella ja pajureellä sontaa tunkiolta pellolle kevät hankien aikaan. Joi kahvit pirtissä eikä pitänyt mitään kiirettä, odotteli kaikessa rauhassa. Tulihan viimein sonnan ajurikin kahville. Eeti oli oppinut maailmalla, pitää toimia.
"Minä olen Lampelan Eeti Sallan Lampelasta. Olen palaamassa Amerikasta kotiini Sallaan. Minulla ei ole vaimoa, lähtisittekö te minulle emännäksi Lampelaan ?"
Kaksi vaihtoehtoa oli Kieksin Kristiinalla. Alkaa pakkaamaan tavaroitaan Eetin matkaan. Tai mennä takaisin sonnan ajoon.
Kahvit juotua alettiin touhuamaan Kristiinan lähtöä Eetin matkaan. Eikä kotiväkikään estellyt, sillä Lampelassa odotti valmis talo emäntää. Lähtivät vielä samana iltana Eetin kanssa ajamaan kohti Sallaa ja Lampelaa.
Eeti hykerteli mielessään tulipahan ainakin lupaus piettyä Amerikan reissulta. Palaan oman vaimon kanssa kotiin Amerikasta.
Oli tullut silloin lähtiessä sanottua. Ilman vaimoa en Amerikasta palaa.
” Lapsia syntyi seitsemän, joista kaksi kuoli pienenä. Vanhin poika kaatui sodassa ylikersanttina.
Talvisodan evakosta palattiin Lampelaan jatkosodan aikana. Rakensin kotipaikalle pienen mökin. Partisaani vaara oli ainainen. Vihollispartiot parveilit likellä kylää, jota vartioi pieni ryhmä saksalaisia sotilaita. En ehtinyt rakentamaan kuin yhden pelkka kerran päärakennukseen, kun käsky kävi evakkotielle syksyllä 1944.”
” Kun tulin tänne Lapajärvelle, niin minulle osoitettiin paalu, mihin voisin ruveta rakentamaan.
Metsä oli niin sakeaa että en muuta nähnyt ympärilleni kuin taivaan. Ei ollut tarvikkeista tietoa, eikä rahoistakaan. Luvattiin kuitenkin, että näitäkin asioita järjestetään. Ja siitä se alkoi, mikään muu ei auttanut.”
Lapajärven asuttaminen 1 2 3 4 5
