Kotini on Kummun talo Kursussa, jonka on rakennuttanut ukkini Olli Pajari v. 1938- 39. Hän osti valmiin kehällä olevan rakennuksen kooltaan 12 m x 8 m, jonka oli salvannut kursulainen Paavo Soininen Kursun Arovaaraan. Sieltä hirret siirrettiin hevosella kotipaikallemme. Rakennuksen pystyttivät kursulaiset timpurit.
Talo poltettiin talvisodan aikana ja sen paikalle on rakennettu nykyinen talo. Kursun kylän talot olivat säästyneet ehjinä, niitä ei ollut poltettu kun kyläläiset palasivat toisesta evakosta 1945. Sen sijaan talvisodan syttyessä kylä poltettiin, ei jäänyt kuin Lapin talo, Rajala, Väinö Alakurtin ja Einari Vuonnalan talot sekä Kehällä ollut Kasasen talo.
Isäni Eino Pajari syntynyt 1904 osti nykyisen Kummun talon Olli Pajarin perikunnalta ja asui siinä perheineen kuolemaansa saakka 1975. Äitini Tyyne Kerttu o.s. Väisänen on kotoisin Pahkakummusta ja syntynyt 1908. Hän kuoli 1989. Meitä on kolme tytärtä ja minä olen vanhin, täytin tänä vuonna elokuussa 80 vuotta. Toiseksi vanhin sisareni on Saima Sanelma Järvelä ja nuorin on Maila Kerttu Tervonen. Kaikki asumme nykyisin Oulussa. Kesälomalla tulemme aina kotiimme Kursuun.
Ensimmäinen muistikuvani
Olin 3-4 vuoden vanhana Kotijärvenrannalla. Äiti ja isä olivat heinänteossa ja minut jätettiin katsomaan kahviveden kiehumista nokipannussa nuotiolla. Minun piti huutaa, kun vesi alkaa kiehua, jotta äiti tietää tulla höystämään kahvin. Se oli tärkeä ja vastuun alainen tehtävä. Seuraavaksi palaa mieleeni, kun kaksi huneroa lähtee katsomaan lumpeenkukkia Keskijärven rantaan. Olin kuusivuotias ja kaverinani oli Kantolan Eero. Minä putosin järveen ja Eero kiskoi minut sieltä ylös. Siitä selvisin säikähdyksellä ja vaatteiden kastumisella. Eeron kohtaloksi koitui astua miinaan sota-aikana Joutsijärvellä Käsmäjoen sillalla.
Kansakouluun menin v. 1936
Osasin jo lukea ja kirjoittaa kirjoituskirjaimilla. Opettaja testasi minua ja siirsi suoraan toiselle luokalle. Vanhemmat eivät laittaneet minua kouluun seitsemän vuoden ikäisenä, koska olin pienikokoinen. Olin kahdeksan vuotta kouluun mennessä. Kotona olin myös oppinut laskemaan. Meille tuli kotiin Osuuskassan asiakkaiden Säästäjä-lehti. Siinä olevia juttuja luin ja osasin kertoa niiden sisällön muille ulkoa. Äiti tarkasti kertomani jutut lehdestä pitivätkö ne paikkansa. Kursussa oli silloin kolme opettajaa ja koululaisia oli alle sata lasta. Koulukiusaamista ei tunnettu ja opettaja oli koulussa "pää", jota toteltiin ja kunnioitettiin.
Lukemaan piti kaikkien oppia, samoin kirjoittamaan. Tukiopetusta ei ollut, jos ei saanut suoritusta jostain aineesta, oli luokalle jäänti tiedossa tai ehdot. Se ei ollut kovin yleistä. Alaluokalla opeteltiin yhteen - ja vähennyslasku ja yläluokilla kerto- ja jakolasku. Helvi Kasanen opetti paljon lauluja ja erilaisia liikuntaleikkejä. Tonttu- ja keijuleikkejä esitettiin joulujuhlissa. Ympäristöoppi oli asiatietoa. Sen avulla opittiin käytöstavat, niiaaminen ja kumartaminen sekä teitittely. Opettajaa ei saanut puhutella etunimellä ja kaikkia vanhempia ihmisiä teititeltiin.
Luontoon ja ympäristöön liittyvät tapahtumat, kasvit ja eläimet käytiin läpi. Toki lapset tunsivat ja tiesivät jo paljon ympäristöön liittyviä asioita kouluun tullessaan. Välitunnilla leikimme ulkona vuodenaikaan kuuluvia leikkejä. Kovalla pakkasella ei tarvinnut mennä ulos. Isot tytöt Nanni Lukkarila, Tyyne Rytilahti ja Rauni Tapio pitivät minusta huolta, jotta en paleltunut. He istuttivat minut väliinsä ja sillä tavalla huolehtivat ja lämmittivät minua. Heillä oli voimakas hoivaamisen tarve.
Lapsuuden joulut
Käsitöissä kaikkien piti oppia villalangasta virkkaamaan patalappu ja kutomaan kahdella puikolla. Tonttu- ja enkeliaiheisia joulukoristeita valmistettiin pahvista ja kartongista. Erivärisistä papereista tehtiin liimaamalla rengasrimpsuja, joita ripustettiin joulukuuseen. Hopea- ja kultapaperista leikattiin tähtiä, niitä laitettiin ikkunaan. Villalangasta tehtiin tonttuja ja oljista yksinkertaisia himmeleitä. Joulukuusessa oli oikeat talikynttilät, jotka sidottiin tukevalla langalla kiinni kuusenoksiin.
Joulujuhlien ohjelmien harjoitteleminen alkoi marraskuulla. Minä olin mukana aina laululeikeissä, kai se johtui siitä kun olin pienikokoinen. Mutta jännittävää se oli aina harjoittelu ja esiintyminen kuusijuhlassa. Joulupukki kävi juhlassa ja kaikki lapset saivat häneltä ruskean pussin. Siinä oli keittäjän leipoma piparkakku ja suomalainen omena. Joulukortteja kirjoitettiin kavereille. Ne olivat koululaiskokoa ja keskikokoa. Äiti tilasi niitä meille postimyynnistä ja me myimme niitä siskoni Saiman kanssa. Joululoma kesti kolme viikkoa. Kouluvuoden pituus oli kaksisataa päivää. Koulu päättyi toukokuun viimeinen päivä ja alkoi syyskuun ensimmäinen päivä. Kesäloma kesti kolme kuukautta.
Kotijoulut ennen sotaa edeltävältä ajalta ovat mielestäni niitä kaikkein mieleen jääneempiä hetkiä. Joulukuusi oli pirtissä. Se koristeltiin koulussa tehdyillä koristeilla. Kuusenoksiin sidottiin vahakynttilät ja kaupasta ostettua hopea- ja kultavälkenauhaa ripustettiin oksilta roikkumaan. Joulupukki tuli pirttiin iso turkki päällä, joka oli nurinpäin käännetty, samoin karvalakki päässä oli nurinpäin käännetty. Kasvoilla oli pahvista tehty naamari ja keppi kädessä, aisakello tai lehmänkello vyötärölle sidottuna. Pukin vaatteet eivät olleet punaisia vaan harmaita ja vaalean lampaanturkin värisiä. Pukki oli vieras, häntä eivät lapset tunteneet. Itse tehdyt lahjat oli kääritty tavallisiin käärepapereihin, ei ollut jouluaiheisia monivärisiä papereita vielä silloin. Paketit olivat manillasäkissä tai pärekopassa.
Jouluruoka oli tavallista liharuokaa mitä kenelläkin nyt oli aitoissaan ja omassa maassa kasvaneita perunoita, joita säilytettiin maakellareissa. Riisipuuroon ja sekahedelmäsoppaan ostettiin tarvittavat raaka-aineet kyläkaupasta. Joulupulliksi leivottiin ukkoja ja akkoja, jotka koristeltiin rusinoilla. Tähdenmallisia joulutorttuja tehtiin torttutaikinaan. Piparkakkuja leivottiin ja juustoja paistettiin joka talossa, jossa vain oli lehmiä. Täytekakkua ruvettiin tarjoilemaan vasta sodan jälkeen häissä marjamehun kanssa. Oli opittu uusia tapoja evakkomatkoilla. Kahvista oli ainainen pula sota-aikana ja sodan jälkeenkin koko neljäkymmentä luku.
Joulukirkossa ei käyty Kursusta. Vanhan Sallan kirkolle oli pitkä matka, 60 km. Pappi kävi kylässä kinkereillä kerran vuodessa. Ja häntä kyydittiin hevosella. Kinkereitä pidettiin vuorotellen kylän taloissa. Kinkeriväki ruokittiin aina talonpuolesta. Koululaiset kävivät kinkereillä ja heiltä kuulusteltiin kinkeriläksy ja sisälukutaito. Ne merkittiin kirkonkirjoihin ja kirjattiin läsnäolo. Kaikki vuoden aikana kylään syntyneet lapset kastettiin kinkereillä.
