Briitta Liisa ja Anna Kreeta

   Seuraavissa neljässä tarinassa kerrotaan elämästä Lampelassa 1880- luvun lopulta ja 1890-luvun alusta. Suomi kuului tuolloin osana Venäjään ja maata hallitsivat Venäjän Tsaarit Pietarista.  Tarinoden avulla tahdon tuoda esille sen aikaista murretta, elämäntapaa ja kulttuuria. Olen sijoittanut tapahtumat tarinoissani tositapahtumien ympärille. Niiden mielikuva on hahmottunut Lampelassa käyntieni perusteella. Murteessa olen palannut neljäkymmentä vuotta taaksepäin ja yrittänyt muistaa miten vanhat Lampelan ukot ja ämmit puhuivat keskenään.
Yhtenä Mikkelinä, sillon Saarivallan aikahan

    Iikka istuu pirtin ovensuupenkillä ja päässä pyörii ajatukset menneesä elämässä. siitä hän alkaa puheleen vaimolleen Riitta Marialle.
- Näppärä ko vasan äpäre tuo Liisa. Kaksi vuotta Anna Reetaa vanhempi, jokoon riski ja leviä harteiltaan niinku raavahat miehet. Oli seki ny ainuan poijan tuoni vei meiltä Henrikin menetimmä. Parahassa iässä vuojen ja nelijä kuukautta päälle kahenkymmenen, oli kun kuoli. Maria Kustaavan otti meiltä nelijän vanhana. Vasta oltiin selevitty näläkä vuosista, jos Näsöstä ei saatu ostaa jauhoja olis kuoltu näläkään joka sorkka Lampelassaki.  Tietäneekö Venäjän Saarikahan millanen on elämä Suomen Suuriruhtinaskunnassa. Iikalla tulee veet silimihin ja pyyhkäsee tikkurin hihalla ne pois.

    Talon emännällä Riitta Marialla on juuston paisto ja rieskanleipominen aluillaan.
-  Paistan juustot ja sitten rieskat kuhan Liisa saa vejettyä hiilet pirtinuunista lietehen ja pestyä uunin. Liisa meillä ruukaa kirnuta voit. Sitä myyvähän talavella Ruijahan, pororaijoilla sinne vejetetähän. Iikalla on ajokkaat ihan sitä varten, tästä törmältä ne ruukaa lähtiä raitona. Sitä painutahan kohti Noriaa, pulukissa on lastina Onkamossa ja Lampelassa kirnuttua voita. Sitä ostaapi Jäämeren rannalle kalastamaahan mennehet suomalaiset. Siellä ei ole montakaahan lehemää, voista nyt puhumattakaan.
-  Pyhäinpäivältä met alotamma karstaamaahan ja keheräämäähän piisinloisteessa. Joululta kuvomma tikkuria ja vanttuhuja. Matilta päivän valijettua laitamma väävistoolit pirtinloukkohon ja kutoa poukutamma Liisalle kapioiksi alustoja ja raanun.
    Anna Reeta talon nuorempi tytär tulee silippuja hakkaamasta ja istahtaa ovensuupenkille.
- Huomenissa meinaan laskia rysät Sallajoen niskahan, ennen ko jäätää. Lähen tästä rantahan ja katton onko venehet ravistunnu. Työnnän järveen sen Joosaukon veistämän, turvokkohot siinä yön yli. Sittepähä tuon näkee onko sillä vetehen menemistä. Siihen pitää vuolla mulla uus tappi. Hän lataa piipunsa kaikessa rauhassa ja jatkaa Liisalle.
-  Haluttas jo niin kovasti verestä kalaa, saisi ees jonkunkahan hauenruotkun tai kutusiian. Ruskaki on ohi nyt se alakaa siika liikkumaahan. Liisa joko niitä hevosen hakijoita on näkynny? Illalla pitää laittaa lampahakki tollaha. Ennen sitä pitää saaha Humu ja Hirnu  tallihin.
    Riitta Marian ja Iikan vanhempi tytär Briitta Liisa painuu kohti portahia ja tikapuita hakemaan hiilikolaa ja paapattaa vähän tuohtuneena.
-  Huomena on Mikkelilauantai, eikä mettässä ole enähänkö hevoset. Jaako ja Jussi on ollehet eilisestä lähtien hevosenhaussa.  Oisit menny sinäki Anna Reeta niille kaveriksi, olisit jo hevoset tallissa. Tässähän tulee kohta ilta ja pimiä.
Tulee takaisin pirttihin ja alkaa vetämään hiiliä kovan kolinan kanssa uunista lietehen.
-  Pitää hakia männyn ja katajan oksia ja tehä uus uuniluuta, ja pesassa uuni. Saataspa aamuksi tuoreita siikoja, keitettäs niitä naurihien kanssa. Kohta saahan verestä ohoraleipää, se on sitten makiaa piimän kanssa. Pitää ottaa Rovaniemehen evähäksi rieskaa ja voita, joko äitillä on juustot valuneet? Menen hakemahan uuniluutavärkit ja kuuntelen kuuluuko hevosen kellon ääntä. Otanko tullessa aitasta juustonpaistin sarjan?

    Riitta Maria selvittää.
- Meiän Briitta Liisalla on riiastaminen meneillähän, sillä se on ny niin touhollan. Kallungin Jaako ollu kevähästä lähtien myötähän Lampelassa. Hangen aikana alko sivakoimahan täällä, kesän oli Lampelan Heikillä heinämiehenä. Huomenissa ovat lähössä kihilainhakuun Rovaniemestä. Laitan kaks juustoa atimohin viemisiksi, Iikan siskoille Briitalle ja Madiltalle. Kolomannen juuston säästän Kallunkihin, ko lähtee sinne housuviikoille.  Muistaapihan tuon itekki, eihän sitä meinannu nahkoissa pysyä. Sitä niinko ois ollu tulessa ihan joka paikkasta yhtäaikaa.
Tuo Iikka oli komia ko metto, kyllä sille oli tarjolla usiampiki. Selekälän tyttäret kaikki oli niin kauhiasti sen perähän. Minua se otti kiini meijän ämmivainaan hautajaisissa kotona Onkamossa. Sano mulle ko kahvia kaajon sille: Riitta Maria lähe emännäksi mulle Lampelaan. Muistelee Riitta Maria ja pyyhkien silmäkulmiaan huivillaan.

    Iikka jatkaa ihmetellen.
- Kyllä se kuulostaa somalta, meillekki tuleepi kotivävy. Onko siitä ees poronpurijaksi. Anna Reeta se meijän porot on purru. Järven takana on hyvä vasotuspaikka. Reistakkohot Liisa ja Jaako siellä. Pirtin hirret pitää kaataa uuveltavuujen nousevaan kuuhun. Hankikelillä ajetahan kartanon paikalle päläkittäväksi. Kyllä ukkovainaja olisi ihimehissähän, jos olisi vielä näkemässä. Sekö tykkäsi Liisasta mahottomasti, kymmenen vanhana ajokkahanki taamo sille. Pyhäinmiesten aikahan käyvät vihillä. Ehtis ny tulla ajossa talavikelit. Lähtisin käymähän poroilla Kannanlahesta nisu- ja ruisjauhoja. Ja ainaki yhen kanisterin pirtua. Tästei muuten tule mitähän koko hommasta.
yleiset tiet ja venevalkamat
<  1  2  3  4  5  6  >
Lapajärvi  Historiaa alkuun  •  Lampela alkuun

Sota-aikaan
Andrei ja Seppo Siivola kalanperkkuussa Lampelassa
Andrei Lampelassa
Bladimir Jeromin
Helikopterilentäjä Andrei Alakurtilta Sallajoella kalassa
Koulukaverit Seppo Leinonen ja Väinö Kivelä Lapajärveltä ja vas. Väinön poika Jussi Kivelä Lampelassa 2005
taustalla Siivolanvaara
Keskiyönaurinko Lampelassa
Sallatunturit Lampelassa