Kevättä Kynttelistä
- Nelijän aikahan nousin ylös pehkuista ja painun navettahan, lypsin lehemät ja ruokin kaikki elukat. Pirtissä oon hoskannu jo yhen tunnin, kermat kuorinnu viilien päältä ja kirnun noutannu pirttihin maitokamarista lämpenemään. Kahavin keitin piisissä. Selvittää Riitta Maria talon vanha emäntä. Samalla antaen ukolleen Iikalle ja vävylle Heikille ohjeita valkenevaa päivää varten.
- Iikka laitahan sauna lämpiämäähän heti aamusta. Navetan muuripaan alle laita kans tulet, vettä pitää nostaa kaivosta pata täytehen.
Kylymää vettä viijä isolla puusaavilla saunahan. Kiuasta ei saa eltata niin kuumaksi, kun kylypömään mennessä. Heikki saapi lähtiä viemähän sanaa Liisalle Salamisehen, jotta osaapi varautua ko tullahan hevosella hakemahan. Paarmuskaksi tahtoa Heikin Reetukkaa, sanohan sillekki että pysyy kotonahan. Anna Reeta olekkona saanu nukkua männä yönä nimeksikkään.
Anna Reeta makaa pirtinpenkillä porontaljain päällä.
- Saikkona äiti lehemiltä maijon, pijättikö ja potkiko net sulle. Oisin tänä aamuna vielä ite lypsäny, suotta hätäilittä sinne navettahan. Kuulostaapi ei tässä ny ole vielä mitähän tulossa.
- Älähän ny, pitää olla varovanen, sinoot ensikertalaiseksi iäkäs lapsentekijä.
Vaikka en oo ennen nähänny nuin riskissä kunnossa olevaa lapsentekijää. Hyvä ettei tunkiota lähe hakkaamaahan, taikka poromettähän.
- Sehän on ny Kynttelin päivä. Tietää kevättä kynttelistä, seittemän viikkoa joulusta. Kynttelinä Siimeoniki puhu Taivahan Herralle, laskis jo vanhan palvelijansa menemähän lepoon. Ku oli saannu nähä omin silimin Jiesus lapsen Jerusalemin temppelissä. llansuussa laiton yöksi pirtin uunihin poron koparoja hautumahan, oomma nylykenny ne Iikan kanssa Martinpäivänä. Saahan kohta imeskellä poronkoparoita. Niitä on syöty kynttelinä niin kauanko minä muistan. Sitä ei ole makiampaa ruokaa. Iikkka ja Anna Reeta tykkääpi enempi poronpääkeitosta, se on heijän herkkua.
Huomiseksi teen punasrieska taikinan turpomaahan. Iikka tuo poron vattakuuta aitasta ja juusto. Keitämmä juustokahavit ku tästä selevitähän. Meillä pitäs kellokkahan poikia ihan näinäpäivinä, saahan verestä ternimaitoa. Keitetähän lapsivaimolle juustokeittoa. Muista että makaat lapsivuoteen kunnolla loppuhun, ainaski kuus viikkoa ja vaikka pääsiäisehen asti. Pitää levähtää ja imettää lasta kaikessa rauhassa. Otamma tähän piian, niin minoon puhunnu Iikallekki.
Iikka on lähdössä hevosella heinän hakuun ja vetää palttoota niskahan. Pyörähtää touhussaan pirtin ovensuussa naisiin päin.
- Panen Hirnun valijaisiin ja lähen noutamaahan häkillisen heiniä Toisenjärven suovasta, samalla koen riekonansat niitunpään turehikosta. Täällä ei enähän minua tarvita, sauna on valamis vaikka menis kylypömään. Otan Briitta Liisan tullessa Salamisesta heinäkuormanpäälle, ottakoho Iikkan matkahan. Istutamma Iikan heinähäkin päälle rouvon sisähän. Ei mulla mene koko kolomisen tuntia, tokko sitäkähän jos saan Eetikän Salamisesta kaveriksi.Heikki pysyköhö huuto etäsyyen päässä saunasta, hakakkoho vaikka kuusenhakoja tunkiohon jos ei muuta toita.
- Annahan paarmuska Reetukalle kamarin kaapin pullosta kahavin sekaan. Tietysti Heikille kans ja ota vahavistusta itekki, jos mineen kerkiä paikalle. Olen säästänny sitä pulloa vuujen, tätä päivää varten. Taijanpa ottaa ittekki kupillisen, eipähän pysty niin kylymä hevosen reessä.
Iikka lähtee ajamaan Hirnulla Salamista kohti, jonne on matkaa pari kilometriä. Talo on Lampelajärven toiselle puolen kapean salmen takana. Jossa hänen vanhempi tyttärensä Liisa asustaa uutistaloa miehensä Kallungin Jaakon kanssa. Heidän vanhin poika Eeti on kymmenen ikäinen. Hän oottaa ukkiansa tulevaksi ja on tullut laskemaan sivakoillaan mäkeä kotitörmältä järvelle. Näkee jo kaukaa lähestyvän hevosen, menee oottamaan Vuosnahan menevän talvitien laitaan. Iikka pysäyttää Hirnun ja ottaa Eetin sukset rekeen. Niin istuvat vieretysten ja lähtevät ajaa köröttämään järvenpään niitylle.
- Menehä sinä Eeti kokemahan nuo ansat tuolta koivikosta, sinulta se käyttääpi näppärästi. Minä hankuan tämän häkillisen heiniä sillä aikaa. Jänekset on hakannehe tästä suovan tyvestä heinää ja papanoinnehe ruskiaksi koko ympärystän. Tähän saapi kyllä Eetikkä laittaa ansat. Niillon vielä hyvänmakunen liha, ko ovat heinää syönnehe. Saapi vielä monta paistia kotihinsa. Nykkö se tuleepi, montako sullon niitä riekkoa.
- Kaheksan oli menny ansohin ja kotona minulla on omia pyytämiä viistoista aitassa. Eeti selvittää, johon Iikka jatkaa.
- Pannaaha saalis kahtia, sinä saat nelijä ja minä vien mummolle nelijä. Keittääpi niistä yhen lintuvellin. No lähehä jo Hirnu prrr...
Eeti ottaa kiinni heinähäkin takimmaisesta tolpasta ja liukuu suksilla reen perässä. Alkaa hämärtämähän Iikan ohjatessa Hirnun kohti Salamisen kartanoa. Mistä Briitta Liisa ja pikku Iisakki nousevat heinäkuorman päälle Iikan auttaessa. Pikku-Iikka kääritään porontalijaan, niin lähtevät ajamahan kolmistahan kohti Lampelaa.
Anna Reetalla on pärekopassa pirtin uunin eessä tytär kapaloituna. Kaikki naiset hääräävät touhussaan, piisissä roihuaa juurakat antaen valoa pirttiin. Pirtin pöyvällä höyryää juuri uunista vedetty musta paallinen poronkoparoita. Tulukaaha ny hopusti kaikki pöytähän, hoputtaa Riitta Maria väkeään.
Lampelan Riitta Marialla ja Iikalla on kaksi aikuista tytärtä. Briitta Liisa on syntynyt 1853 ja Anna Kreeta 1855. Heidän ainoa poikansa Henrikki on kuollut kahdenkymmenen ikäisenä ja kolmas tytär Maria Kustaava kuoli lapsena. Tyttäristä vanhempi Briitta Liisa menee naimisiin alle kolmikymmenen ikäisenä Kuhmitsan sukuun kuuluvan Kallungin Jaakon kanssa.
Anna Reeta avioituu 33 vuoden ikäisenä samaan Kuhmitsan sukuun kuuluvan Niemelän Heikin kanssa. Briitta Liisa ja Jaakko rakentavat talon Lampelanjärven itäpuolelle kapean salmen taakse korkealle törmälle. Taloa aletaan kutsumaan Salmiseksi. Anna Kreeta jää asumaan Heikin kanssa kotipaikalleen Tasalaan. Heikki on talon kotivävy, hänestä tulee isäntä Tasalaan.
