Kylän ja maatalouden kehittyminen
Kursuun valmistui
Koilliskuntain Osuusmeijeri 1959
Kolmessa kesässä kylä oli rakennettu, oli komea keltaiseksi maalattu kansakoulu Lapajärven rannassa. Tanssilava tehtiin viisikymmentä luvulla järven rantaan. Kylän taloja ei sijoitettu hajalleen pistoteiden päihin vaan rakennettiin taajama tyyppiseksi. Jokaisesta talosta näkyi naapuriin, kuten ennen Lampelassa. Kylää ympäröivät korkeat vaarat ja harjut, Ruokovaara, Petäjävaara, Perävaara ja Lapajärven- ja Pitkänlammen harjut. Lapajärvi on laakson pohjoisimmalla laidalla.
Oli työtä tarjolla kaikille, isot savotat Vilmalla ja Aitaselässä. Lehmiä ja poroja taloissa. Ohrakin kerkesi joutua kylässä. Ensimmäiset työkalut olivat kuokkia ja lapioita. Sekä Valtion omistaman Pellonraivaus Oy:n pillari jolla kaikki vastikepellot raivattiin. Ojat ja viemärit kaivettiin käsin. Joutsenlammesta kaivettiin toista kilometriä kanavaa käsipelissä, joka kulki Heinäojan ouomaa. Lammen pintaa laskettiin ja näin saatiin ympäröivälle jängälle tehtyä sarkoja useamman talon tarpeisiin. Ensimmäiset maatalous työkalut olivat hevosvetoisia. Niitä myi Kursun kauppias Yrjö Laaksonen. Veltta, karhi, niittokone ja haravakone olivat kaikilla jotka omistit hevosen.
Hevosia oli Siivolan Ossilla, Kallella ja Jaakolla, Kivelän Paavolla, Lampelan Jaakolla, Eetillä ja Iisakilla, Niemelän Jannella ja Matilla ja Tiikkajan Viljolla. Hevosella ajettiin kaikki kotona tarpeelliset ajot, polttopuut, leimikoista, pöllit, tukit ja heinät talvella. Samoin oltiin savotoilla ajossa. Yksi hevonen työllisti savotassa kaksi hakkuria ja yhden ajomiehen. Vilman savotat olit ihan kylän vieressä. Siellä oli työtä kaikille. Kesäisin oltiin kotona ja tehtiin maatalous töitä. Heinät seivästettiin käsipelissä ja kuivattiin seipäillä ajettiin hevosilla latoihin. Heinänteolla oli kuukauden työllistävä vaikutus kesäisin. Poromiehiä olit elämänsä loppuun saakka Lampelan Eeti ja Iisakki. Myöhemmän ajanporomiehiä Lampelan Uuno ja Niemelän Matti Heikki.
Talavitie Tuohivaaran yli Marjattaan
Hevosella kuljettiin ensimmäiset kymmenen vuotta Tuohivaaran yli Sallantien varteen Marjattaan, jätettiin hevonen taloon ja noustiin Osuusliike Sallan linja-autoon käytiin Märkäjärvellä tai Kemijärvellä kirkko asioilla. Polkupyörät olit kesällä yleinen kulkuväline, jolla ajettiin Kursuun ja siitä jatkettiin matkaa linjureissa. Tavallista oli että kauppareissulta Kursusta palattiin kävelemällä.
Viisikymmentäluvun lopulla Lampelan Kauko osti Popedan ja alkoi harjoittamaan pirssarin ammattia kylässä. Kantolassa ja Karvosessa oli venäläiset Katzi eli ”kassi” kuorma-autot. Oli tavallista nousta auton lavalle ja matkustaa siinä varsinkin kesällä. Kursussa oli taksit Vuolukan Valtsulla, Moilasen Eeliksellä, Partasen Pentillä, Kasasen Jormalla ja Korpelan Olavilla.
Eelis Moilanen hankki linja-auton ja liikennöi sillä Kursun ympäristön kylissä. Peltoperän linja-autot alkoivat poikkeamaan kuusikymmentä luvulla aamuin ja illoin Lapajärvellä ja Isomaassa.
Alkuvuosina oli kylässä Yrjö Laaksosen kauppa. Sitä pitivät Moilasen Hilkka ja Karvosen Salli pihanpuoleisissa kamareissaan. Sen jälkeen alkoivat käymään Laaksosen ja Osuusliike Sallan kauppa-autot. Anttilan postimyynti tavaratalosta tilattiin vaatteita ja kotitalous tavaroita. Joskus poikkesi kulkukauppiaita. Kuuluisin oli Pätsi Posiolta, hän kulki hevosella. Pätsillä oli omat eväät ja ruoan valmistus välineet mukana, hän keitti omat keittonsa siinä talossa mihin jäi kortteeria. Kahvinpavut Pätsi jauhoi lasipulloa pyörittämällä papujen päällä, jotka oli levitetty voipaperille pöydällä. Huonekalu kauppiaita kävi Pohjanmaalta. Gobeliinien ja lasitaulujen myyjiä kulki myös. Posiolta kävi muikkukauppiaita kesäisin.
Mustalaisetkin poikkesivat kylässä joka talvi, kortteeria he pitivät useasti Kalle Siivolan talossa. Viisikymmentä luvun alkuvuosina tulit Tasalaan. Hai päivää nuoriemäntä. " Kävimmä tullessa navetassa, vanhaemäntä lupaisi meijän yöpyä. Saisimmeko laittaa ruokaa? Onko sitä talossa perunoita, onko voita, onko leipää ja maitoa." Annettiin heille ruokatarvikkeet, itse kokkasit niistä ruoat. Oli lauantai ilta ja sauna lämmitettiin. Mustalaiset kylvöit kanssa ja naiset pesit lasten vaatteensa. Levitit pirtin kiukaalle ne kuivumaan. Aamulla keitettiin lihakeitto ja sen syötyään lähit ajamaan Pilkkavaaraan ja sieltä aijoit mennä Salmivaaraan. Kun olit ajaneet kartanolta hevosillaan järvenjäälle ja edelleen Pilkkavaaran talvitielle. Sanoi vanhaemäntä, tekö lupasitta jäähä kaikkien yöksi ja ruuakki lupasitta. Naiset vastasi, no nehän oli sinulta kysyneet jo tullessa navetalla luvan. Ei ole käyneetkään navetassa minun tykönä. Talosta olivat sillähetkellä kaikki miehet savotalla ja mustalaismiehet olit isännän tuttuja. Toivathan he vaihtelua elämään ja kerrottavaa pitkäksi aikaa. Mustalaisten elämä oli siirtymistä talosta edelleen seuraavaan kylään ja johonkin heille myötämieliseen kortteeripaikkaan.
Lehmäkauppiaita tuli Etelä-Suomesta, he möivät ayhshire rotuun kuuluvia lehmiä. Sillanpään Kalle Isomaasta välitti myös kyseisiä lehmiä. Hänellä itsellään oli ensimmäisenä isonavetta täynnä näitä komeita sarvipäitä. Marraskuussa 1960 paikallislehdessä julkaistussa uutisessa kerrottiin kuinka kursulainen Kalle Sillanpää oli tuonut etelästä jo kaksi vaununlastillista ayhshire lehmiä. Täysikasvuinen kantakirja lypsylehmän hinta vaihteli 120.000 – 140.000 markkaan. Kysyntä oli vilkasta, Sillanpää on hakemassa kolmatta vaunulastillista etelän lehmiä.
Viisikymmentä luvun alussa perustettiin Lapajärven Kone Osuuskunta. Sillä oli harmaa pikku Ferguson traktori, peräkärry, veltta ja karhi sekä puimakone. Viisikymmentä luvun lopulla alettiin ostaa koneita yksityisomistukseen. Ensimmäinen traktori ns. Sarvipäämajuri hankittiin Niemelään. Sen jälkeen pienempi Fordson Dexda ja niittokone. Sillä niitti heinäntekoaikana kaksi miestä yötä päivää ensimmäisinä kesinä. Ensimmäinen lypsykone hankittiin myös Niemelän navettaan.
Siivolan Aate osti Fordson Majurin viisikymmentä luvun lopulla. Sillä hän ajoi pölliä ja tukkeja leimikoista tienvarteen. Traktorissa oli koneellinen lastauslaite ns. siimakone ja hongista kotona tehty rautavahvisteinen ns. rekka eli puutavan ajoon tarkoitettu reki. Kaikki peltotyöt tehtiin Majurilla kotona ja kyläläisille myös. Sarkojen velttaus tuli ajankohtaiseksi kaikissa taloissa. Uutispellot kasvoit kymmenisen vuotta hyvin, pikkuhiljaa niitä piti alkaa kääntämään ja uudistamaan. Näin alkoi koneellistuminen. Kuusikymmentä luvulla oli melkein kaikissa taloissa omat traktorit ja peräkärryt, sekä muut pelto- ja maatalous työkalut.
Valto mustanmullan alueen maataloustraktori
Traktoreista erikoisin oli Siivolan Kaarlolla venäläisvalmisteinen Valto. Jossa oli niin kova papattava ääni moottorissa, se kuului kirkkaalla talvisäällä kilometrien päästä. Valto oli ilmeisesti suunniteltu enempi kuivanmaan peltotöihin mustanmullan alueelle. Se oli korkea ja kapea rakenteeltaan, moottorin valmistukseen oli käytetty reilusti valurautaa. Muuten se oli kyllä aika virtaviivaisen näköinen. Kaarlo ajoi sillä muutamana vuotena puutavaraa leimikoilta tienvarsien lansseihin. Ilmeisesti se oli hänelle hyvin tappiollinen yritys. Valtoa ei alun perin oltu suunniteltu ja tehty kestämään kylmän pohjolan ankaria olosuhteita. Varaosien saannissa ilmeni sellaisia esteitä, niitä ei vain löytynyt koneeseen mistään. Valton moottori käynnistettiin ja lämmitettiin bensiinillä. Sen jälkeen moottorin polttoaineen saanti käännettiin polttoöljylle.
Maatalouden neuvontaa ja kurssitusta toteutettiin kahden järjestön kautta. Lapajärven Maamiesseuran ja Pienviljelijä osaston kautta. Opastettiin lannoittamaan peltoja oikein, otettiin maaperä näytteitä tutkitutettiin ne ja sen perusteella ostettiin apulannat pelloille. Sarkamaat oli perustettu soille niitä piti kalkita kun uudistettiin heinän kasvua. Karjan ruokintaa opastettiin kursseilla, se oli toinen tärkeä toimenpide jotta saatiin mahdollisimman paljon lehmät lypsämään. Viisikymmentä luvulla lehmät kävit laitumella metsissä, peltojen ja hakamaiden lisääntyessä täytyi tietää minkälaiset laitumet karjalle piti olla.
Jyrhämässä Hanna ja Iisakki Lampelan talossa tuli tuhosi navetan toukokuussa 1960. Talon lehmät löysättiin irti navetasta ulos. Navetassa oli Lapajärven Sonniosuuskunnan sonni, joka saatiin irti peristään viime hetkellä, sonnin kaula karvat kärysivät jo ruskeina. Talliin unohtui kaksi vasikkaa ja kaksi sikaa, ne kuolit siellä savuun. Jyrhämän navetantulipalo oli traumaattisin tapaus mitä sattui maataloudessa kylässä alkuvuosina. Taloon rakennettiin seuraavana kesänä uusi ja ajanmukainen navetta kaikilla sen ajan mukavuuksilla. Painevesijärjestelmällä sekä lypsykone hankittiin myös. Navettaan rakennettiin kylän ensimmäinen AIV torni betonista. Tuorerehua oli nauriista säilötty Aiv - liuoksen avulla maakuopissa jo useammassa talossa aikaisemmin.
Leinosen Kalle laittoi salaojat saroilleen kuusikymmentä luvun alkuvuosina. Ensimmäiset putket hän teki itse laudoista. Salaojia valmistui aikanaan sarkojen uudistamisen yhteydessä kolmen hehtaarin alueelle. Sekä hän rakensi poikansa Viljon kanssa uuden navetan 1962. Siihen tuli ajan mukainen karjakeittiö ja maitohuone maidonjäähdytys altaineen, sekä pihan puolelle maitohuoneen viereen kesäkeittiö. Jossa laitettiin ruoka ja keitettiin kahvit kesäaikana. Joka kesä navetan pesunjälkeen sen seinät kalkittiin sisältä valkoisiksi.
Mikkosen Tyyne totesi navetasta. - Tämähän on valosampi kuin Sallan kirkko sisältä.
Eläimiä navetoissa ei pidetty kesällä, vaan vielä 1960 - luvulla jokaisessa talossa oli kesänavetat ja lehmät oli yöt niissä. Navetat pestiin kesäkuun alussa ennen juhannusta ja näin ne myös ehdit kuivua ja tuulettua kesän aikana. Viisikymmentä luvulla karja laidunsi metsissä. Kuusikymmentä luvulla tuli kauppoihin paristolla toimivia " Olli " nimisiä sähköpaimenpoikia ja taloissa oli peltoja jo hakamaiksi asti. Lehmät laijunsit yleisesti pelloilla, toki hakaa saatettiin laajentaa talon ympäristössä olevaan metsikköönkin. Näin tuli vesakko työt tehtyä talojen ympäristöistä karjan avulla.
