Kursun Meijerin ensimmäinen maitotonkka
Kursuun valmistui 1959 Koilliskuntain Osuusmeijeri. Se sysäisi maatalouden kehityksen täyteen vauhtiin. Ensimmäinen maitotonkka, joka siellä avattiin oli Isomaalaisen Tyyne ja Urho Eirosen lähettämä. Isäntä itse oli ollut paikalla seuraamassa historiallista tapahtumaa. Isomaahan hän oli tullut perheensä kanssa neljä vuotta aikaisemmin, raivannut ja rakentanut rintamamiestilan sinne. Peltoa oli valmiina 8,5 hehtaaria, lisää oli suunnitelmissa raivata. Kuusi lehmää oli maitoa tuottamassa.
Meijerille oli kokoontunut seuraamaan sen toiminnan käynnistymistä muitakin kyläläisiä iso joukko. Maanviljelijä Eino Pajari Kursusta totesi. Eihän täällä ennen sotia tiedetty juuri mitään nykyaikaisesta heinän viljelystä. Vasta evakosta palattua alettiin kiinnittämään heinämaiden hoitoon ja rakentamiseen huomiota. Ennen sotaa suurin osa heinistä tehtiin luonnon niityiltä ja jokivarsista. Sen seurauksena maitomäärät on lisääntyneet ja piti rakentaa isompi meijeri. Maito vietiin Kemijärven meijeriin kermana. Nyt Kursun meijeri voi ottaa vastaan kaiken maitona. Kursun meijerissä kirnuttiin voita ja valmistettiin Gouda tyyppistä juustoa, jota vietiin Venezuelaan. Sekä myöhemmin alettiin valmistamaan Edam juustoa.
Isomaahan oli rakennettu kahdeksantoista rintamamiestilaa viisikymmentäluvulla. Kaikissa oli komeat päärakennukset ja tiilinavetat. Kylän taloja ei sijoitettu pistoteiden päähän, vaan kaikki sijaisit vähintään viidenkymmenen metrin päässä maantiestä. Kylä on pitkänä nauhana yhdeksän kilometrin tien varrella, jokainen talo näkyy tielle. Maidot kuljetti alkuaikoina Isomaasta ja Lapajärveltä Eelis Moilanen pakettiautollaan meijeriin. Joka aamu maitoauton kopissa oli matkustajia tonkanpäällä istumassa, olit matkalla Kursuun ja Sallaan. Maitoa lähetettiin melkein jokaisesta talosta meijeriin.
Joka kuukauden kahdeskymmenes päivä oli maitotilipäivä, silloin koko pitäjän emännät ja isännät lähtivät Märkäjärvelle maitotiliin.
Se oli suuri ruuhka päivä kaupoissa kirkolla ja Kursussa. Sallansuun ravintolassa kirjattiin myös hyvät myynnit. Kuusikymmentä luvulla rakennettiin Sallan Osuuspankin konttori Kursuun, suurin osa lapajärveläisten ja isomaalaisten maitotileistä maksettiin sen kautta.
Metsänmyynnistä saatiin rahaa, olihan kyläläisille osoitetut metsäpalstat runsas puisia ja hakkaamattomia alueita suurimmaksi osaksi. Ne joilla ei ollut metsää laittoivat koneita ja ajoit niillä puutavaraa yksityisille ja Metsähallituksen Vilman ja Suoltijoen savotoilla. Osan miehistä toimiessa hakkureina. Metsätöiden merkitys talviaikaan työllistäjänä oli ratkaiseva miesten osalta vielä kuusikymmentä luvun puoliväliin saakka ja joillakin vielä myöhempäänkin. Pitkäaikaisia Metsähallituksen työntekijöitä olit metsuri Veikko Lampela, työnjohtaja Kalevi Siivola ja Vimalla kokkina toiminut Hilja Sironen.os. Lampela.
Lapajärvestä teki Reino Paasilinna 1971 televisioon dokumentin
Kuusikymmentä luvun loppuvuosina Ruotsiin käynnistynyt muuttoliike vei useita perheitä sinne työn ja paremman elämän toivossa. Taloja jäi Ruotsiin muuton takia asumattomaksi Lapajärvellä viisi. Se ei lannistanut kylää. Vaikka Lapajärvestä tehdyssä Reino Paasilinnan ohjaamassa televisio dokumentissa annetaan ymmärtää. Kaikki peli on pelattu ja mitään positiivista ei näillä ihmisillä ole täällä. Se oli toimittajan ja muutaman ihmisen näkemys 1971. Arkipäivää vääristettiin epäasiallisesti ja hyvin rumasti. Teurastamisestakin tehtiin kuin jokin aavemainen tapahtuma. Se on kuulunut suomalaiseen maaseutu kulttuuriin niin kauan kuin ihmisiä Suomenniemellä on asunut. Ja kuuluu yhä, jos ei muussa niin hirven metsästyksessä. Eläimet teurastettiin syyskylmien tultua ja roikutettiin orressa jotta rigor mortis laukeaa lihaksistosta. Sen jälkeen liha alkaa mureutumaan ja raakakypsymään. Ei ruhoja ole koskaan vedetty lumihangessa ja kinoksissa. Vanhoja ihmisiä käytettiin myös hyväksi ohjelmassa. On eroja aina ollut etelä- ja pohjois-Suomen välillä ja ne ei poistu koskaan. Onko ne taloudellisia vai elämänlaadullisia. Samalla tavalla kuin maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Yksipuolisella ja yläpuolelle asettuvalla ongelman käsittelyllä ei ole mitään hyötyä. Toivottavasti europarlamentikot ja Suomen edustajana maailmalla toimivat sen tiedostaa.
Dokumentti esitettiin uusintana kesällä 2006. Työn sankareita, talojen emäntiä, suuria ja voimakkaita korven naisia siinä esiintyi. Joitakin tässä nimeltä mainitakseni, Lampelan Hanna, Tiikkajan Ada ja Niemelän Nanni. Oli ohjelmasta se apu että sähkölinjat rakennettiin suuri tehoisemmiksi heti seuraavana kesänä. Lapajärvelle on rakennettu viisi omakotitaloa ja vapaa-ajan asuntoja neljä. Maatalous ja elämä oli hyvin voimaperäistä useassa talossa vielä 1970-luvulla. Ne jotka jäivät jatkoivat elämää täällä, uskoivat että työnteolla ja yrittämisellä pärjää. Niillä joilla ei olut jatkajaa tiloille paketoivat peltonsa ja möivät lehmänsä. Se oli luonnollinen ratkaisu jota valtio tuki ja samalla edistäen syrjäseutujen autioitumista. Se oli suunniteltu ja tarkoitettukin näin tapahtuvaksi Suomen Valtiovallan taholta. Syrjäkylät hivutetaan kuoliaaksi pikkuhiljaa. Sen jälkeen alettiin taas toimimaan päinvastoin, ainakin puhuttiin. Ei Lappia saa päästää autioitumaan. Syntyy tyhjiö ja se on vaarallinen jo maanpuolustuksenkin kannalta.
Kylään rakennettiin kolme nykyaikaista navettaa 1980-luvulla. Niistä on toiminnassa vuonna 2007 yksi. Elämä on muuttunut paljon, kyläläisiä on palannut koteihinsa maailmalta. On rakennettu uusia taloja ja entiset on remontoitu nykyajan vaatimuksia vastaaviksi asunnoiksi. Työssä käydään kylästä Kemijärvellä ja Sallassa. Osa ulkomailla Norjassa, Ruotsissa ja Venäjälläkin. Monet ovat varustaneet kotinsa kakkoskodiksi ja viettävät vapaa-aikansa kotikylässä. Se edustaa yleistä linjaa valtakunnallisesti. Tullaan keväällä hiihtämään ja ajellaan moottorikelkoilla. Käydään metsällä syksyisin, kerätään marjat metsistä ja pyydetään kesällä siikoja Lapajärvestä. Mökki asutusta on kylään muodostunut, se olisi yksi suuntaa osoittava mahdollisuus järvenrantoja omistaville. Ympärivuotiseen käyttöön rakentaa vuokramökkejä. Sekä vuokrata jo olemassa olevia kiinteistöjä lomalaisille. Kotimajoituksen tarjoaminen on myös yksi mahdollisuus. Etelä-Suomessa siitä on tullut maaseutukylien pelastaja ja elinvoimaisuuden edistäjä.
Internet yhteys saatiin joulukuussa 2006
Sallan kunta möi Lapajärven koulun sellaisille taholle, joka ei ole käyttänyt ja tehnyt sille mitään. Kyläläisetkin olisit ollut halukkaita sen ostamaan. Silloinen Sallan kunnanjohtaja oli sitä mieltä, näin saadaan kylään uutta ja esimerkillistä yritystoimintaa. Kun siellä ei kukaan yritä mitään. Koulun tontti olisi pitänyt jättää tässä tapauksessa odottamaan tulevia aikoja. Sallassa ei ole järvenrantoja paljoa, nyt alkaa olla kysyntää rantatonteilla. Sen olisi voinut palstottaa kesämökkitonteiksi ja myydä halukkaille. No se on jälkiviisautta, mutta tarvitaan sitäkin. Jotta vastaavissa tilanteissa osattaisiin toimia paremmin. Yrittäminen pienessä kylässä se on kova juttu toteutettavaksi. Eihän täällä olisi enää ketään, jos ei olisi ollut yrittäviä ja ahkeria ihmisiä. Eikä koskaan ollutkaan.
Veronsa on kaikki maksaneet ajallaan ja lapsensa kasvattaneet aikuisiksi. Kaikista on tullut yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Eikä linnassakaan ole tähän mennessä vielä kukaan istunut. Aikanaan kun Osuusliike Sallan kauppa-auto kävi kylässä. Kauppias totesi, Lapajärvellä ei mene keskikaljaa korkeintaan kuin yksi kori kesässä. Senkin ostaa yksi lomalainen. Oli täällä viinamiehiä aikoinaan, silloin vanhoina hyvinä aikoina. Tiikkajan isossa pirtissä pidettiin tansseja talvella ja muutamana kesänä oli tanssilavakin toiminnassa. Ei niissäkään kemuissa viina ole pahemmin haissut, ainakaan häiriöksi asti. Mitä nyt kävit ryypyillä kaverin kanssa nurkan takana. Onhan niitä viina kaskuja kylän alkuvuosilta mutta ne on yksityisluontoisia. Eikä niitä kannata kaikkia enää muistella oudoille ihmisille, pysykööt jotakin sisäpiirijuttuina omassa kylässä.
Se mitä kaipaa on koululla pidetyt joulu - ja äitienpäiväjuhlat. Niihin tulit kaikki kyläläiset ja tunnelma oli juhlasaliksi koristellun luokan katossa. Joulussa oli kaksi suurta juhlaa Kuusijuhla koululla ja Jouluaatto kotona. Äitienpäivä juhlassa oli kevään ja kesän riemu. Veistosaliin koottu käsityö - ja piirustusnäyttely oli kuin olisi satumaassa käynyt. Ja melkein kaikilla oli uudet vaatteet päällä tai ainakin jotain uutta vanhan seassa. Koulun loppuminen kylässä on takaisku. Se tuntuu ja vaikuttaa ihmisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Yhteiset kokoontumistilat menetetään. Syrjäkylässä koulu on ollut ainua paikka yhteisille tapaamisille. Tätä puoltakin pitäisi muistaa päättäjien ajatella. Sellaisessa kylässä jossa ilmenee tarvetta, jätettäisiin koulutalo myymättä. Annettaisiin se jollekin toimivalle seuralle ja sitä kautta kyläläisille yhteisiksi kokoontumistiloiksi. Joissain kunnissa on näin toimittukin ja se on hyvä ratkaisu. Työtä yhteisten tilojen ylläpitäminen vaatii, mutta siinä tulee hoidettua se ihmisten tapaaminen luonnollisella tavalla. Koululla on suuri merkitys ihmiselle läpi elämän ajan. Se on tullut esille yhteisinä luokkakokouksina joita ovat alkaneet järjestämään koulujen entiset oppilaat kylissään. Aivan samoin kuin sukukokoukset on tärkeitä, ihmisen pitää kuulua johonkin ja olla jostakin kotoisin. Tällaisessa pienessä kylässä kuin Lapajärvi on vielä ollut tapana että käydään kaikkien perhejuhlissa. Syntymäpäivillä ja hautajaisissa, mutta nykyisin vaikuttaa olevan sekin vanha perinne häviämässä. Kylään täällä voi mennä joka taloon silloin kun siltä tuntuu, ei tarvitse odottaa kutsua. Joka vuosi on hirvipeijaiset sinne tulee kaikki kynnelle kykenevät, se on ainua tapahtuma jossa kaikki käyvät.
Lapajärven Vieraskirja
Ja nyt on nämä kotisivut joilla voi käydä asuipa sitten missäpäin maapalloa hyvänsä. Vieraskirja on käytettävissä ja sen kautta voi lähettää terveisiä, kaikki siellä julkaistavat kirjoitukset tarkastetaan ennen julkaisemista. Kirjoitelkaa mitä kuuluu ja missäpäin maailmaa vaikutatte ja asutte. Kun saatiin tämä internet yhteys toimimaan täälläkin joulukuussa 2006. Kuntaa pitää siitä kiittää, jotain hyötyivät Lapajärvi ja Isomaakin EU:sta.
