Viimeinen kesä Lampelassa
Kevätkesällä 1944 tuli Sinisenprikaatin sotilaita Sallaan ja Lampelaan. Yksi sotilaista pyysi Lampelan Matilta lupaa, saada järjestää tulevana pyhänä hartaustilaisuus Tasalassa. Asia sovittiin ja tilaisuus pidettiin. Se oli jo loppunut, ihmiset aloit tehdä lähtöä koteihinsa. Suurin osa oli jo kartanolla, siinä vielä töllistelit keskenään. Juuri silloin alkoi kuulumaan surinaa pohjoisesta päin. Melkein puiden latvan tasalla kylän päälle ilmestyi kaksi venäläistä punaisilla tähdillä maalattua lentokonetta. Ammuit konekivääreillä suihkut, onneksi keneenkään ei osunut. Suihkut menit järveen. Eivät palanneet, mutta pelkoa se synnytti kaikissa. Tasalan hevonen oli pellolla kiinni, se nousi kahdelle jalalle seisomaan ja hyppelemään. Ei päässyt irti köydestään. Arveltiin nyt oli joku ilmoittanut tilaisuudesta venäläisille. Olihan outoja liikkujia nähty kylän eteläpäässä Sallajoki varressa, ja heidän leiripaikkakin oli löytynyt myöhemmin.
Niemelässä Lempi ja Hilja menit nukkumaan lapsineen korsuun. Samoin Tasalassa menit naiset ja lapset yöksi vasta rakennettuun kellariin. Oli myös ainainen pelko partisaanien hyökkäyksestä. Oli huhu että partisaanit olisit olleet tulossa tuhoamaan Lampelaa, oli saatu osa joukosta vangiksi. Kuulusteluissa oli tullut ilmi. Olihan kylässä saksalaisten vartio, jonka uskottiin olevan esteenä hyökkäykselle.
Lampelassa ei ollut myllyä, Lampelan Matti oli vienyt jyvät jauhettavaksi Onkamoon jo rekikelien aikana. Siellä oli mylly jäänyt polttamatta Talvisotaan lähettäessä. Alkukesällä Lampelan Iisakki oli lähdössä suoraan kinttupolkua pitkin Onkamoon. Ilja lähti Iikan kanssa tarkoitus oli jollain kyydillä saada jauhot kotiin. Matkaa oli reilu kymmentä kilometriä kinttupolkua pitkin. Ilja meni Onkamossa siskonsa Martan tykö joka alako laittamaan heti kahvipannua hellälle ja katto samalla ikkunasta kylälle.
- Osuuskaupan kuorma-auto ajaa justiinsa kaupalle. Lähde heti, niin saat jauhoille siinä kyydin. Seuraavan kerran se tulee vasta kahdenviikon päästä. Ilja lähti siltä istumalta, sai jauhot autoon ja tuotua ne Märkäjärven asemalle ja siitä junalla Sallaan. Kahvit jäit sillä reissulla juomatta. Martta kortteerasi tätinsä Onkamon Sannun ja hänen miehensä Oskarin talossa Uutelassa.
Se jäi viimeiseksi käynniksi Lampelasta Onkamoon.
Molempien kylien ihmiset olit hyvin läheisiä sukulaisia toisilleen. Vierailit toistensa luona paljonkin.
Onkamosta kuljit kirkolle Lampelan kautta. Kylä oli vanhan kulkureitin varrella, sen kautta kuljettiin Etelä-Sallan kylistä. Vuosnasta, Tuutikylästä ja Sovakylästä kirkolle. Kaukaa kuului aisakellojen kalkatus. Samoten talvisin kuljit kuusamolaiset savotoille. Savotta ja uittomiehiä oli Lampelassa liikkeellä talvisin ja keväällä. Talvella majaili poromiehiä kylässä. Näiltä kulkijoilta jäi jokunen markkakin taloihin. Joskin jokaisella talolla olit omat vakituiset kulkijansa ja yöpyjänsä. Oli kuulemma kilpailuakin. Lampelan Oskarin rakennettua oman talonsa laittoi tienvarteen viitan. Tästä menee tie Oskari Lampelan taloon. Kylä oli lähellä kirkonkylää toki matkaajat menit jo perille saakka, jos olit päiväsaikaan liikkeellä.
Sota-aikana oli vaarallista liikkua ja kulkea yksistään. Vuosnassa kuljettiin hevosella pyytämässä kalaa, sinne oli pitkä metsätaival yli kaksikymmentä kilometriä. Mitään ei siviileille sattunut niiden vuosien aikana mitä Lampelassa asuttiin sodan 1941 – 1944 aikana. Oli taas lähettävä kotua. Oli eletty ns. asemasotavaihetta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sotatoimet alkoi kiihtymään rintamilla. Neuvostoliiton alettua hyökkäykset uudelleen Suomeen Karjalan kannaksella. Suomi aloitti salaiset neuvottelut sodasta irtaantumisesta Saksan rinnalta. Elokuun ensimmäisenä päivänä Suomeen nimettiin uusi presitentti. Risto Ryti luopui vallasta ja Mannerheimistä tuli presitentti. Häntä ei sitonut Risto Rydin allekirjoittama sopimus Saksan kanssa. Neuvostoliitto hyökkäsi tosi suurella ylivoimalla Karjalan kannaksella suomalaisten asemiin koko loppukesän ajan. Petroskoista oli suomalaisten luovuttava ja samoin Viipuri menetettiin. Sovitun välirauhan ehtona oli. Suomen tuli luopua sotimisesta Saksan armeijan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Ja kääntää armeijansa saksalaisia vastaan.
Kesäkuun lopulla tuli määräys että kaikkien lapsiperheiden on poistuttava kylästä. Kalle oli kirjoittanut Iljalle kesäkuun alussa Kotkasta. Lähde pois Lampelasta tilanne alkaa vaikuttamaan uhkaavalta kaikilla rajaseuduilla. Hän oli haavoittunut Kiestingissä 1942. Kuntouduttuaan oli palveluspaikkana Kotkan satama. Siellä sotapoliisina toimiminen vartiointi tehtävissä.
Juhannuksen jälkeen Ilja nousi lastensa Viljon ja Liisan kanssa Vanhan Sallan asemalla matkustajajunaan. Vaunussa oli istumassa Siivolan Katri lastensa Juhon, Martan ja Maunon kanssa. - Mihin sinä olet menossa? Kysyy Katri Iljalta.
- En tiedä vielä, isä sanoi menkää Puikkolaan. Minne sinä matkaat porukkasi kanssa? Kysyy Ilja.
- Tervolaan olemme menossa, siellä on Tervon Toivo olemme menossa ensiksi sinne. Lähde sinäkin sinne, mennään yhtä matkaa. Olisit minulle kaverina, minulla on synnytys parin viikon päästä. Katsoisit ja hoitaisit lapsiani sinä aikana. Niin lähdettiin porukalla Tervolaan. Juna lähti yötä vasten Vanhasta Sallasta. Tervolan asemalta oli viitisen kilometriä majapaikkaan. Sinne suunnattiin jalkapatikassa, vähäiset kantamukset käsissä. Tuli hevosmies ja otti lapset ja tavarat kärryille. Päästiin etappipaikkaan, huusholli oli pieni mökki. Sentään löytyi tilaa ensihätään.
Aamulla Ilja lähti hommaamaan kylältä kortteeria, juotuaan ensin korvikkeet. Monien taivutteluiden jälkeen hän sai tyhjillään olleen Reku Erkin pirtin. Isäntä ei suostunut sitä heille vuokraamaa, ennen kuin hänen tyttärensä tuli väliin. Hän tavutti isänsä antamaan pirtin avaimet. Yhdessä menit sitten katsomaan pirttiä. Muuten hyvä, hella vain puuttui. Seuraavana päivänä tytär ja Ilja muurasit savella lieteen hellankannen ja puhkaisivat siitä reiän suoraan piisin hormiin. Päivän päästä siivouksen jälkeen ja muurauksen kuivuttua muutettiin asumaan.
Ensimmäinen viikko meni totutellessa uuteen paikkaan. Toisella viikolla Katri lähti synnytyslaitokselle ja pyöräytti siellä pojan Reinon. Talossa ei ollut kylpykunnossa olevaa saunaa, Kemijoen rannassa oli musta pata kivien päällä. Siinä kuumennettiin pyykki ja pesuvedet. Lapset pestiin ulkona jokirannassa. Polttopuita ei ollut talossa lainkaan, tytär antoi luvan polttaa lahonneita aidaksia. Niitä olikin pihapiirissä paljon. Talo oli ollut asumattomana useamman vuoden ja aidaksetkin olit ehtineet lahoamaan rakennusten ympärillä.
