1. päivä joulukuuta sotapoliisit tulivat illalla Lampelan Tasalaan
Toivat lähtömääräyksen kylään.
Kylästä oli kaikkien poistuttava seuraavana aamuna 2.12.1939 kello 5. Poliisit söivät ja levähtivät talossa ja jatkoit matkaa yönselkään Vuosnaan. Sinne oli jäänyt kotiinsa yksi vanha nainen, hän ei ollut lähtenyt muiden mukana evakkoon. Lähtivät häntä sieltä hevosella hakemaan.
Yösydän oli aikaa valmistella lähtöä, mukaan sai ottaa tavaraa sen verran kuin mitä jaksoi kantaa. Oli toki tiedossa että lähtö tulee. Päivällä oli pakattu tavaroita jotka voitiin ottaa mukaan. Illalla oli tukki rekien päälle nostettu valmiiksi pitkä rekka. Lautoja laitettu rekan päälle pitkittäin ja heiniä lautain päälle.
Lähtö Lampelasta 2.12.1939 klo 5.00 aamulla
Lähtö aamuna valjastettiin hevonen puoli viiden aikaan.
Kaikki rouvot ja viltit kerättiin peitteiksi matkalaisille. Lunta oli maassa nilkkoihin saakka. Kylän lapsiperheitä tuli kyytiin, niitä joilla ei ollut hevosta omasta takaa. Eedla ja Matti lähtivät pirtistä viimeisenä, seinäkello alako lyömään viittä. Ovi kiinni viimeisen kerran ja luuta pirtin ovelle pönkäksi.
Talon vanhaemäntä Anna Reeta oli päässyt edellisen kevään maaliskuulla kirkkomaan multiin. Kahdeksankymmenen kolmen vuoden iässä. Ei tarvinnut hänen kotoaan karkuun lähteä vanhan Lampelan tervaskannon. Juuri ehti Heikkinsä viereen samalle kankaalle. Sinne muitten oman aikansa ihmisten joukkoon, kuten siskonsa Salamisen Liisan, naapurin Lampelan Jussin ja Siivolan Hannu-Pekan. Eikä joutua haudatuksi vieraalle paikkakunnalle. Yhtä raskas oli mieli kuin maaliskuulla hautajaisissa Anna Reetan arkkua nostettaessa hevosen rekeen. Ja oikealle puolen luokkaan sidottaessa valakoista liina, merkiksi naisvainajan hautajaissaattueesta. Aisakello otettiin pois saattomatkan ajaksi.
Kaikki vain istut puhumattomina reessä, paitsi Halsinahon Hilma itki kotoa lähtöä ja kaikesta luopumisesta. Tänne meillä jää kaikki maat ja mannut. Ei kilkattaneet ja kalkattaneet nytkään tiuvut ja aisakellot. Täysi pimeys ympärillä ja pankkorekka täynnä kylän lapsia ja naisia.
Talon kellokaslehmä Punakorva kellokaulassa ja parsikaveri Lulu valkea lapinlehmä olit köytetty rekanperähän, johtamaan muita lehmiä. Jotka oli löysätty kartanolle laukkaamaan ennen lähtöä, jotta rauhoittuvat. Aamuyöllä ennen nelijää oli lehemät lypsetty ja ruokittu. Koira ja kissa oli lopetettu rantteella alkuillasta, samoin lampaat. Navetan parressa ammui yksinään, ja yritti väkisin kiskoa irti kettinkiperistä. Lampelan Sonniosuuskunnan valkea Uljas sonni, sitä ei löysätty irti vaan jätettiin navettaan. Annettiin vielä lähdön edellä isotakallinen heiniä eteen ja vettä sangollinen.
Sotilaiden tehtäväksi jäi lopettaa sonni, kun tulevat polttamaan kylän taloja ja rakennuksia. Kellariin jäivät kaikki marjapurkit, perunat ja suolakalat. Samoin Kertun ja Bertan piirongin taka piiloon nakkaamat koulureput. Eväänä oli lähtöiltana pirtinuunissa paistettua rieskaa ja kotona kirnuttua voita sekä Vuosnajärven suolasiikaa.
Liikkeelle lähti raskasmielinen saattue kohti Sallan kirkonkylää, jonne oli matkaa kaksitoista kilometriä. Talon lehmiä ajoivat Eedla ja Ilja, muiden mennessä edellä. Kaikista taloista lähtö tapahtui yhtä aikaa. Aamun pimeällä korpitiellä oli hiljaisia matkamiehiä pitkä jono. Toistakymmentä hevoskuormaa ja kaikilla lehmät matkassa. Eläimet seurasivat johtajiaan kellokaita, kuin kesällä metsässä laitumella. Mitä nyt ensin laukkasit kankailla alkumatkasta, lopulta talttuivat kulkemaan muitten mukana. Aamuhämärissä tultiin Sallan kirkolle. Kylän karja laitettiin kirkonkyläläisten navettoihin ja talleihin. Hevoset oli määrätty luovutettavaksi kirkolla armeijalle.
Osa miehistä jäi vielä Sallaan ja lähti sotilaiden kanssa seuraavana päivänä Lampelaan hakemaan jyviä talojen aitoista. Niitä oli jäänyt sinne useampi hevoskuorma. Siivolan Kalle ehti kerätä reissulla hevoskuormallisen makuu vaatteita ja toimittaa ne omistajilleen Tornionjokilaaksoon.
Kylää komennettiin polttamaan omankylän miehiä. Se oli määräys. Armeijassa toimitaan annettujen ohjeiden perusteella. Viholliselle ei jätetä mitään jota se pystyisi hyödyntämään. Uljas osuuskunnan sonni lopetettiin omaan parteensa ampumalla. Lehmät jäi Sallaan niitä ei kuljetettu sen pitemmälle. Ne teurastettiin ennen kuin Sallan kirkonkylästä luovuttiin.
