Helvi Matveena Lampela
Oli saanut selville Iitan asuinpaikan ja mennyt koputtamaan ovia, sisältä oli kuulunut.
- Ktoo, venäjäksi kuka siellä. - Minä täällä. - Helevin perkelekkö siellä on, sinäkö olet vielä hengissä. Oli Iita vastannut sisältä ja avannut oven. Iita oli metsätyömaalla töissä, minne Helvikin pääsi hänen avustuksella karsimaan kirveellä tukkia. Metsätöillä piti aloittaa työnteko Karjalassa kun palasi Siperiasta. Mitään työtä ei sanonut vierastaneen Venäjällä kahdenkymmenen neljän vuoden olo aikanaan, osasi venäjän kielen täydellisesti. Kutsumanimi venäläisittäin oli Helvi Matveena eli Helvi Matintytär.
Palatessaan Suomeen 1956 aika oli vielä varuillaan oloa ja poliittisesti arkaluonteista, ei saanut puhua avoimesti kokemuksiaan Neuvostoliitosta. Oli pelko että pitää palata. Kursun kyläpoliisi Tähtinen neuvoi Helviä, hänen käydessä ilmoittautumassa poliisille joka kolmenkuun päästä.
- Hanki itsellesi työpaikka Kemistä tai Torniosta. Jos alkaa tuntumaan siltä että pitää palata Neuvostoliittoon. Mene rajan yli Ruotsiin ja ano turvapaikkaa sieltä. Näin ei tarvinnut tehdä, vaan mies Leevi Heikkilä löytyi 1960 Kemi Oy:stä. Suomenkansalaisuus palautui naimisiin mennessä.
Helvi teki vielä pitkän päivätyön Matkustajakoti Turistin palveluksessa Kemissä. Tavaten siellä myös entisiä maanmiehiään asiakkaina. Kemi oli punainen kaupunki ja siellä vieraili paljon venäläisiä 1960 – ja 1970 luvuilla. Venäjän kieltä sai verestää Turistissa talon asiakkaiden kanssa, kaikki eivät olleet valmiita keskustelemaan hänen kanssa. Luulivat venäläiset häntä tarkkailijakseen Suomessa, siksi pelkäsivät puhua. Meripihka helmiä hän osti heiltä ja muuta pientä tavaraa, sekä joskus pullon vodkaa.
Suomeen tullessaan toi pitkän tummanruskean piisamiturkin. Josta kemiläinen ompelija valmisti kahdeksan naisten talvihattua, kaikki ne myytiin. Samoin oli hopea - ja kultahampaita suussa. Ne hän poistatti hammaslääkärillä ja vaihto kemiläisellä kellosepällä sormuksiin. Hän tunsi metsässä sienet mitä voi syödä. Pöytäliinojen venäjäksi tuukien kirjominen oli hänen rakkain harrastuksensa.
Neuvostoliiton moninkertainen työnsankari
Hän arvosti rehellisyyttä ja ahkeruutta, oli tehnyt työtä koko elämänsä. Näytti sen omalla esimerkillään, entisenä Neuvostoliiton moninkertaisena työnsankarina. Hän oli hyvän huumorin omaava ja hyvin elämän myönteinen ihminen. Oli varmaan tarvinnut näitä ominaisuuksia monesti elämässään. Helvi kuoli helmikuussa 1985. Viimeinen lepopaikka on Kemin pohjoisella hautausmaalla.
