Helvin paluu 24 vuoden jälkeen Neuvostoliitosta v. 1956
Rovasti Erkki Koivisto oli Sallasta Kokoomuksen kansanedustajana. Hän järjesti Helsingissä Ulkoministeriön kautta Helvi Lampelan paluuasiakirjat Suomeen.
Helvi ei ollut Neuvostoliitossa ollessaan vaihtanut kansallisuuttaan, hänen passissaan oli maininta kansallisuuden kohdalla suomalainen. Se oli hänen takaisin paluulle ratkaisevaa. Suurin tilanteen laukaisija oli Stalinin kuolema 1953. Hänen aikakautensa päättyminen mahdollisti myös paluun Neuvostoliitosta.
Maasta poistumisaikaa oli kolme kuukautta. Paikallinen hallinto Petroskoissa luovutti hänelle viisumin vasta kolme päivää ennen määräajan umpeutumista.
Kotona tiedettiin että hänellä oli myönnetty paluu viisumi, joten Suomen ulkoministeriön kautta jouduttiin tiedustelemaan hänen viipymisen syytä. Vasta kun Moskovasta Venäjän konsulaatista oli otettu yhteyttä Leningradin konsulaattiin hän sai viimein viisuminsa.
Paluumatkan Helvi teki junalla Petroskoista Leningradin kautta Viipuriin ja sieltä Helsinkiin. Siellä häntä oli vastassa Petroskoissa asuvan tuttavansa sukulainen. Kolme päivää hän viipyi Helsingissä ja jatkoi sieltä junalla Rovaniemelle. Matkatavaraa oli useita pakaaseja. Yksilaukullinen vodkaa ja lapsille leikkikaluja metallinen Simi henkilöauto ja puinen haulikko. Oli maanantai ilta kun Helvi laskeu Pohjolan Liikenteen linja-autosta Kursussa, Laaksosen kahvilan edessä. Siitä jatko matkaa Partasen Pentin taksilla Lapajärvelle.
Kotona järjestettiin paluujuhla, niihin tuli paljon kyläläisiä. Helvin tuomaa vodkaa tarjottiin vieraille. Se ei ollut täällä tapana, mutta Venäjällä oli. Juhlat olit iloisen jälleen näkemisen hetki, kahdenkymmenen neljän vuoden jälkeen. Lauantai ilta tanssittiin ja paljon esitettiin kysymyksiä Helville Venäjän oloista ja elämästä siellä. Toki hän kertoi jotakin. Kotiväki sekä Helsingissä häntä vastassa ollut tuttava, olit kieltäneet häntä puhumasta elämästä ja oloista Neuvostoliitossa.
Seuraavana päivänä sunnuntaina tuli Rovasti Erkki Koivisto rouvansa kanssa Sallasta häntä tapaamaan ja piti seurat. Puheessa rovasti neuvoi Helviä ottamaan suomalaisen miehen.
Sitä kautta palautuisi hänen kansalaisuutensa, eikä tarvitsisi palata Neuvostoliittoon. Helvi arasteli tavata pappia, hän ei ollut tavannut yhtään kirkonmiestä liki kolmeenkymmeneen vuoteen. Keräsi rohkeutensa ja kiitti Rovasti Koivistoa hänen paluunsa järjestämisestä.
Anna Kaisa Jaakkovna Sainio
Toinen Lampelan naisista, Anna Kaisa Jaakontytär Sainio os. Siivola. Hän oli mennyt Neuvostoliittoon passilla virallisesti. Tuli Suomeen Lapajärvelle huhtikuussa 1960. Ehtien juuri isänsä Jaakko Siivolan hautajaisiin. Hän oli alkanut järjestää Suomen matkaansa jo aikaisemmin. Oli suuri sattuma kun hän tuli Kemijärvelle lauantaina. Tietämättä mitään isänsä kuolemasta ja hautajaisista. Jotka oli järjestetty seuraavaksi päiväksi sunnuntaiksi Lapajärvelle.
Näin täyttyi hänen ympyränsä. Anna Kaisa palasi Venäjälle ja vieraili entisessä kotimaassaan useamman kerran ennen kuolemaansa. Hän omisti täällä äitivainajaltaan perimänsä osuuden metsämaata ja sai metsän myynnistä rahaa. Viimeinen vierailukerta oli kesällä 1975. Hän oli saanut venäläisen miehen kanssa kaksi poikaa. Anna Kaisa on kuollut Neuvostoliitossa 1980. Hänen lapset ja lastenlapsensa asuvat Venäjällä, toinen poika lähellä Sortavalaa, Harlussa Karjalassa.
Helvi oli sairastanut lavantaudin 1930 luvulla, kaikki hiuksetkin oli lähteneet päästä. Oli tottunut puutteeseen jo ennen sota-aikaa Neuvostoliitossa. Kuivatut mustikat oli olleet ainoa lääke mitä oli saanut ystäviltään. Hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi työleirille Siperiaan 1938 ja passitettiin sinne välittömästi kärsimään tuomiotaan. Siellä hän oli pärjännyt olosuhteisiin nähden hyvin. Oli ruokaa ja maitoa koska työskenteli Souvhoosin navetalla lypsäjänä ja työnjohtajana, ei ollut ensisijaista nälänhätää. Leirillä oli maksettu loppuaikana pientä päivärahaa, minkä oli säästynyt.
Palatessaan junalla Siperiasta oli kätkenyt poveensa täikamman, joka kuitenkin oli häneltä varastettu nukkuessa. Matkan päätteeksi oli mennyt Leningradissa kampaamoon ja sanonut, katsokaa mitä minun hiuksille voi tehdä. Kampaaja oli ottanut sumutin pullon ja suhautellut siitä muutaman kerran. Jo oli alkaneet täit hyppelemään olkapäille. Oli otattanut sähkö kiharat ja sanonut kampaajalleen. Nyt voin mennä Petroskoihin.
Sodan jäljet Karjalassakin olit alkaneet näkymään jo Lotinapellossa ja Petroskoista puhumattakaan. Joka oli ollut suomalaisten hallinnassa sota aikana. Petroskoissa oli vaikea aloittaa elämä, hän oli palannut leiriltä ja työn saanti oli vaikeaa. Lampelan miehiä ei tavannut vankileiriltä palattuaan. Sallalaisista mainitsi Kelloselästä loikanneen isänsä serkun Iida Niemelän ja lampelalaisen Anna Kaisa Sainion os. Siivolan.
