Kaisa ja Yrjö Laaksosen sekatavarakauppa Kursussa
Sodan jälkeen Kaisa ja Yrjö Laaksonen aloittivat kaupan pidon Rajalan talossa Kursun ja Joutsijärven puolivälissä. Nykyisen Vuosamontien alkupäässä Kursusta tultaessa. He olivat ostaneet Rajalan talon 1930-luvunloppu puolella. Kartano oli jäänyt polttamatta Toisessa maailmansodassa v. 1939 - 44. Laaksoset myivät talon ja maat Martta ja Uuno Siirtolalle.
Laila Pajarin mennessä uuden kaupan rakennustyömaalle ihmettelemään ja kyselemään.
- Mitä näin isosta määrästä lankkuja ja lautoja tehdään?
Sai hän vastauksen timpureilta:
-Tähän rakennetaan kolmikerroksinen kauppa.
Kauppatalo rakennettiin Kemijärvi – Sallantien varrelle, Kursun Ritakumpuun v. 1946 – 47. Kellarissa oli leipomo jossa leivottiin leivät ja pullat kauppaan sekä kahvilaan. Ison saunan lauteille mahtui kymmenkunta henkeä. Lisäksi kellarissa oli säilykevarasto, perunakellari ja säkkitavaran punnitsemiseen isovaaka.
Toisessa kerroksessa sijaitsi, elintarvikepuoli, kangasosasto, rautaosasto ja konttori. Kaupasta oli portaat suoraan kellariin. Kaikki jauhot, ryynit ja sokerit tulivat paperisäkeissä kauppaan. Ne pakattiin ruskeisiin paperipusseihin elintarvikeosastolla asiakkaille, sen mukaan montako kiloa kukin osti. Samoin kahvi tuli papuina 250 g paketeissa, jauhettiin kaupan sähkömyllyllä ja pakattiin samaan pussiin takaisin. Tai asiakas osti kahvin kokonaisina papuina kotiin ja jauhoi käsimyllyllä tarvitsemansa määrän höystöjä kahvi- pannuunsa.
Kauppiaspariskunnan asunto oli samassa kerroksessa kaupan kanssa, siinä oli neljä huonetta; arkihuone, keittiö, olohuone ja makuukamari. Kolmannessa kerroksessa oli neljä huoneistoa joissa jokaisessa oli huone ja keittiö. Yhdessä huoneistossa toimi heti talon valmistuttua Sallan kirkkoherranvirasto ja toisessa Apteekki. Ullakkokerroksessa oli kaksi huonetta, pohjoispään huoneessa asuit baarin tytöt ja eteläpään huone oli Kikan. Yläkerran asuinhuoneet olivat vuokrattu niitä tarvitseville.
Takapihalla oli laudasta rakennetut varastot rakennustarvikkeille ja muulle raskaammalle tavaralle. Laaksosen kauppa oli jälleenrakennusaikana iso tavaran toimittaja Kursun ympäristön kyliin joita rakennettiin. Tarvittiin sementtiä, uuninluukkuja, savuhormin peltejä, saranoita, nauloja ja ruuveja. Maa- ja metsätaloudessa tarve oli paljon hevosvetoisia, velttoja, karhia, niitto- ja haravakoneita sekä hevosenkenkiä, valjaita ja rekirautoja! Perunansiemeniä, heinänsiemeniä. apulantoja kun niitä alettiin käyttämää 50-luvun lopulla. Lehmille Maikki merkkisiä jauhoja ja hevosille apejauhoja. Pellonraivauksessa tarvittiin kuokkia, lapioita ja kankia. Savotoilla pokasahanterien tarve oli rajaton samoin kuin talojen isännillä kun pääsit myymään metsiään.
Samassa pihassa kaupan kanssa toimi parakissa Kahvila jossa tarjoiltiin ruoka ja kahvi pöytiin 1950-luvulla. Kahvila oli sisustettu neljän hengen pöydillä ja puutuoleilla. Asiakaspaikkoja oli n. 40lle. 1960-luvulla kahvila sisustettiin Baari tyyppiseksi, myynti tapahtui korkean baaripöydän takaa. Pöytien jalat oli mustalla muovipinnoitteella käsiteltyä metallia ja kannet pinnoitettua ikilevyä. Salissa oli 20 mk ja 50 mk pajatso ja 1960-luvulla levysoitin. Keittiössä oli puuhella, vesijohto ja likaviemäri. Keittiön takahuone oli talonväen käytössä. Laaksosen kahvilan ja baarin edessä pysähtyivät kaikki linja-autot jotka liikennöivät Sallan ja Kemijärven välillä. Pohjolan Liikenteen linja-auto oli ensimmäisenä aamulla Kursussa klo 6 menossa Rovaniemelle ja palasi Kursun kautta klo 9 illalla Sallaan. Päivän aikana liikennöi Osuusliike Sallan, Postin ja Peltoperän linja-autoja Sallan ja Kemijärven välillä useita vuoroja. Kursussa oli monta taksia jotka päivystivät baarilla, samoin Eelis Moilasen linja-auton pääpysäkki 1960-luvulla oli baarin edessä.
Ritakumpu Oy:llä oli kauppoja 1940 ja -50 luvulla, Kemijärvellä, Kelloselässä, Märkäjärvellä, Vallovaarassa ja Lapajärvellä. 1950-luvun puolivälissä laitettiin kauppa-auto joka oli kovalevystä tehty koppi kuorma-auton lavalle. Keltaseksi maalattu ja kyljessä luki ympyrässä punaisella Ritakumpu Oy. Tämän jälkeen laitettiin toinen kauppa-auto 1950-luvun lopussa. Sekin kuorma-autonlavalle jonka koppi oli alumiinista valmistettu ja siihen pääsi asiakas sisälle ostoksille. Sisällä oli nestekaasu lämmitys talvella.
Ensimmäisessä kauppa-autossa asiakas seisoi ulkona maassa lavansivulta avatun oven edessä ja myyjän ojentaessa sisältä tavaroja luukun kynnykselle. Laaksosen kauppa-auto oli ensimmäinen kauppa joka oli siirtynyt pyörienpäälle Sallassa. Sen kauppalinjat ulottuivat Pahkakumpuun. Ahvenselkään, Varvikoon, Vallovaaraan ja näiden kylien kaikille sivu- ja pistoteille. Lapajärvellä ja Isomaassa auto kävi kaksi kertaa viikossa tiistaina ja lauantaina. Kauppa-auto paloi Lapajärvellä Eveliina Lampelan taloon johtavalle tielle v. 1962.
Yrjö Laaksonen teki elämäntyön kursulaisena kauppiaana sodan jälkeisenä jälleenrakennusaikana. Hän näki sodanjälkeisessä tilanteessa koittavan mahdollisuutensa toimia kauppiaana Kursussa ja sen ympäristön kylissä. Hänen varhainen kuolemansa v. 1961 katkaisi kaupan toiminnan. Kaisa ja Yrjö Laaksosen viimeinen lepopaikka on Kursun hautausmaalla.
Kaupan kundien kertomuksia
Lapajärveläinen Kyllikki Siivolan toteaa kauppias Yrjö Laaksosesta v. 1948.
Mieleen tuli monta kertaa saadaanko tarvikkeita niin paljon että päästään talveksi asumaan. Pienessä saunassa oli aika ahdasta, olihan meitä kuusihenkeä, mummo asui myös meillä. Kävi niin hyvin että me saimme miehen serkun töihin. Nyt saatiin seinät tehtyä ja katto päälle. Tulevaisuus oli toivoa täynnä, kun Kursussa oli sellainen kauppias, Yrjö Laaksonen hän otti asiakkaan vaikeudet kuin omikseen ja yritti parhaansa hankkia tavaraa tarvitseville ja enimmäkseen onnistuenkin. Alettiin kysellä muuraria ja saatiinkin kaksi. Muuraustarpeita olimme touhunneet kotona olevien tiilien lisäksi.
Saatiin kuin saatiinkin punaisia tiiliä niin paljon että voitiin kammareihin tehdä kakluunit. Leivinuunia varten tuotiin Aatsingista kiviä joista se muurattiin. Nokiluukut ja savupellit saatiin, vesisäiliö ja paistinuuni hellaan jäivät saamatta mutta se ei juuri harmittanut, saadaanhan oikeat uunit kuitenkin.
Oli jo Mikkelin aika kun muuraus alkoi. Lunta sateli ja pakkanenkin haittasi mutta kun tuotiin kylältä tynnyrin puolikas, joka nostettiin kivien päälle niin että alle sai tulen, siinä kuumassa vedessä valmistettiin saviliemi jota käytettiin ruukin valmistamiseen.
Ilja Leinonen muisteli
Tulimme asumaan Lapajärvelle kesäkuussa v. 1948. Ostin Laaksosen kaupasta Arabian Lotta kahviastiaston jonka malli on v. 1942. Sen malli suunniteltiin ja valmistettiin kunnianosoitukseksi Suomen Lotille urheudesta puolustaessaan isänmaata Toisessa Maailmansodassa. Astiasto on valkea jonka koristeena on ohut sininen raita ja kaksi kulta viivaa astioiden ylälaidassa.
