P.S. Seppo Leinonen
Tiikkajan Viljo oli seurallinen mies ja kova raataamaan kaikkien kanssa. Hän kävi kylällä perimässä vuosittain Skdl:n Lapajärven osaston jäsenmaksut. Ei ehtinyt monessa talossa poikkeamaan päivässä, oli niin paljon puhuttavaa joka paikassa. Samalla reissulla poikkesi myös sellaisiin taloihin, joissa ei ollut yhdistyksen jäseniäkään. Seuraavana päivänä jatkoi kierrostaan tai seuraavalla viikolla, riippuen ilmoista. Hän eli sellaisena elämänsä, kuin mitä itse taisi. Hyvän tuulisena ja huumoria matkassa. Viimeinen vanhan ajan työväenliikkeen patriarkka ja hevosmies Lapajärvellä. Hänen elämäntyö oli ollut ajaa hevosellaan pölliä ja tukkia.
Rakkain harrastus oli kaksirivisen haitarin soitto, jota vaimo Aada oli saanut kuunnella suivauksiin asti. Komensi monesti Viljon pirtistä ulos kellarin taka soittamaan, mistä soitto kantautui tyvenenä kesäiltana järvenpintaa pitkin ympäri kylää.
Oli Viljon 60-vuotis syntymäpäiväjuhlat. Isäntä alkoi soittamaan haitaria vierailleen. Murto Lyyti hyppäsi pystyyn pirtin nurkasta ja sano. - Ei saa soittaa haitaria, se on synti. Minä menen ainakin kamariin etten kuule moista. Istu Lyyti jonki aikaa kamarissa ja kuunteli soittoa, jo alakoi Lyydillä jalaka vipattamaan. Hyppäsi pystyyn ja alkoi yksin tanssaamaan todeten muille juhlavieraille. - Tanssattiinhan sitä toki Kaanaan häissäkin niin miksei täälläkin. Lyyti oli aikakautensa patriarkka, kuten Aada ja Viljo.
Aada kertoi rullin käynnistä Tiikkajan navetassa. Tuohivaaran talvitietä pitkin oli tullut Pääsiäisenä kaksi naista kylään Kursusta. Olit löytäneet tieltä rullin pussin ja ottaneet sen matkaansa. Tulit taloon ja kysyit. Onko täällä ollut rullia liikkeellä? On käynyt viime yönä navetassa, lampaita ja lehmiä on leikellyt, olit Helmi ja Aada vastanneet. Naiset olivat sanoneet: Poikien pitää ottaa tämä pussi, viedä ja polkea se hetteeseen. Salaiseen paikkaan metsässä ja sanoa loitsu, minkä itse haluavat ja odottaa toteutuuko se. Loitsua ja hetteen paikkaa ei saa kertoa kenellekään, vasta sitten jos se toteutuu. Pojat veit pussin hetteeseen ja poljit sen sinne, heidän loitsunsa oli ollut: "Kenen tämä pussi on siltä kaula mädäntyköön." Ja loitsun taika oli toteutunut aikanaan.
3.8. 1994. Rovaniemen veljeskodissa
Kertoja Edvin Tiikkaja synt. 24.09.1912 Sallan Lapajärveltä
Synnyin Sallassa 24.9.1912. Vanha Salla oli siihen aikaan aika iso kylä. Siellä oli kauppoja, kansakoulu ja kirkko. Minun syntymäkoti oli Lepola. Sieltä lähdettiin kun olin kolmannella. Tulimme Lapajärvelle, josta tuli meille kodikas koti. Siellä vallitsi rauha ja rakkaus. Lapsuusaikaa Sallan kirkolla en paljon muista, mutta sen verran kuitenkin. Minulla oli pari ventteliä velipoikaa, ne kulkivat kylillä tappelemassa Juho ja Viljo. Viljo oli jo alun toisella kymmenellä. Äiti pani kerran pojat arestiin kellariin, kun olivat tehneet pahojaan kylällä. Juho pyysi anteeksi äidiltä. Viljo oli sen verran jukuripää, ettei hän pyydellyt anteeksi tekojaan.
Lapajärvelle 1915
Lapajärvellä oli ollut savotta 1905, sinne oli rakennettu iso ruukinpirtti. Siihen pirttiin me muutettiin ensin, isä muurasi siihen piisin ja leivinuunin ja kunnosti sitä. Siinä sitä asuttiin vuodesta 1915 – 1930 luvulle asti. Kunnes isä rakensi uuden ison pirtin, johon muutettiin. Isossa pirtissä oli aikamoista vipinää, kun kahdeksan lasta pyöri Hilja äidin helmoissa. Sota aikana poltettiin Sallassa melkein kaikki talot.
Lapajärvellä oleva talomme oli puolikymmentä kilometriä syrjässä valtatiestä kairaan. Se säästyi sodan tuholta, oli siellä käyty asuskelemassa. Uuni oli miinoitettu kun palasimme evakosta. Onneksi se huomattiin ja rautalanka katkaistiin uuniluukusta josta se lähti sytyttimeen.
Kunnostin siitä oikein kodikkaan ja viihtyisän talon. Pirtti on kooltaan 8 x 8 metriä ja pinta ala on 64 m2. Ja kaksi kamaria 4 metriä kanttiinsa molemmat. Nälkävuosina siinä oli kuusi lasta, Milja oli nuorin. Isä oli hyvä suutari ja teki kyläläisille Kursuun ja muuallekin kenkiä ja korjaili niitä. Kun työt loppuivat, oli lähdettävä hakemaan töitä muualta. Hän kävi Venäjänpuolella Näsössä asti metsätöissä. Kaatoi sukset pirtinnurkalta ja hiihteli Alakurtin kautta Näsöön metsätöihin. Sinne oli useita satoja kilometriä matkaa.
Sukset isä teki itse koivusta. Työreissu kesti useita kuukausia, sinä aikana vaimo oli kotona lasten kanssa keskenään. Oli vain selviydyttävä, mitään avustuksia ei silloin jaettu. Lapajärveltä oli kauppaan matkaa kymmenkunta kilometriä. Kauppamatkat tehtiin jalkaisin Tuohivaaran yli polkua pitkin. Rahaa oli niukalti, tarkoin piti harkita mitä ostaa. Jauhot ja suola oli tärkeintä. Kursun kyläkaupassa oli kyllä tavaraa. Mutta pystyttiin ostamaan vain kaikkein tärkeintä ja tarpeellisinta.
